Kati ja Niina seurasivat Olli-ketun jälkiä. Pian ne näkivät Ollin, joka oli käpertynyt yksin kuusen alle. Kettu roikotti päätään ja näytti kertakaikkisen kurjalta.
"Sillä taitaa olla paha mieli", Kati kuiskasi Niinalle.
Molemmista tuntui pahalta, että ne olivat kiusanneet Ollia, koska se ei osannut kiivetä. Ne hipsivät hiljaa ketun luokse.
"Anteeksi", Niina ja Kati sanoivat yhteen ääneen. Olli nosti päätään ja katsoi ystäviään, mutta pysyi hiljaa.
"Oli ihan typerää kiivetä puuhun ja jättää sinut yksin", Kati mutisi ja Olli vihdoin nyökkäsi.
"Ei me tehdä niin enää ikinä", Niina vannoi. "Voidaanko olla vielä kavereita?"
Olli oli hetken hiljaa ja nousi sitten ylös. "Joo. Kuka on ensin hippa?"