Lo­ma­ko­ti­pai­kat eivät riitä kai­kil­le ha­luk­kail­le

Pelastakaa Lapset ry:n organisoimiin lomakoteihin olisi tulossa enemmän lapsia kuin mitä voidaan ottaa. Lomakotipulaa ovat omalta osaltaan helpottaneet kempeleläiset Leena ja Sampo Lukka , jotka pitävät kotinsa ovia kesälapsille avoinna nyt toista kesää.

Leena ja Sampo Lukka sekä heidän 11-vuotias Niklas-poikansa viettävät yhteistä aikaansa muun muassa pelaten. Kohta peliareenalle saadaan lisää väkeä, kun kesälapset saapuvat.
Leena ja Sampo Lukka sekä heidän 11-vuotias Niklas-poikansa viettävät yhteistä aikaansa muun muassa pelaten. Kohta peliareenalle saadaan lisää väkeä, kun kesälapset saapuvat.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Pelastakaa Lapset ry:n organisoimiin lomakoteihin olisi tulossa enemmän lapsia kuin mitä voidaan ottaa. Lomakotipulaa ovat omalta osaltaan helpottaneet kempeleläiset Leena ja Sampo Lukka , jotka pitävät kotinsa ovia kesälapsille avoinna nyt toista kesää.

Heille tuleva kesä on toinen, jolloin kodin ovet ovat avoinna lomakotilapsille. Viime kesänä kesävieraita oli yhteensä seitsemän. Tämän kesän määrä on vielä avoin, mutta tiedossa on jo ainakin kolmen lapsen vierailu.

”Ihanaa, kun tulee taas vipinää. Odotan todella jo ensimmäisten lasten tuloa”, Leena Lukka huokaa.

Lapset ovat lomakodeissa yleensä 1-4 viikon pituisen jakson. Kodeissa eletään tuolloin normaalia perhe-elämää ja kesälapset otetaan osaksi kodin arkea. Esimerkiksi Lukilla päivärytmi on sama kuin oman perheenkin kesken, mutta kesä kun on, päiviin kuuluu tavallista enemmän retkeilyä, sekä lähialueelle että kauemmas.

”Lapset eivät mitenkään rajoita meidän elämäämme. Voimme liikkua aivan samalla tavalla kuin oman perheenkin kanssa. Tarkoitus onkin, että elämä lomakotiperheissä on hyvin tavallista ja lapset osallistuvat perheen iloihin ja suruihin”, Sampo Lukka tarkentaa.

Lomakotiperheeksi Lukat ryhtyivät pitkällisen harkinnan jälkeen. Pariskunta meni naimisiin yli 20 vuotta sitten ja molempien haaveissa oli ison perheen perustaminen. Lapsikatraaseen kumpikin tottui jo lapsuudenkodissa: Leenalla sisaruksia on kuusi ja Sampolla seitsemän.

”Oli täysin selvää, että hankimme paljon lapsia. Olemme koti- ja perhekeskeisiä ihmisiä”, Leena Lukka korostaa. Elämä ei kuitenkaan läheskään aina mene niin kuin sen itse käsikirjoittaisi. Lukat saivat huomata, että lapsia ei niin vain tule.

”Teimme Niklasta toistakymmentä vuotta. Kärsimme lapsettomuudesta ja kävimme läpi adoptiokurssit. Sitten yhtä äkkiä huomasin olevani raskaana”, Leena kertoo 11 vuoden takaisesta ilouutisesta. Lapsen syntymä mullisti elämän, mutta haave suurperheestä jäi haaveeksi.

Lukat tyytyivät jo tilanteeseen, kunnes vuosia sitten sekä Leena että Sampo alkoivat miettiä mahdollisuutta hoitaa vieraiden ihmisten lapsia. He eivät enää edes muista kumpi teki sen ensimmäisen asiaa koskevan keskustelualoitteen. Yhteinen sävel löytyi heti.

”Rakastamme lapsia. Päätös ottaa kotiin vieraita lapsia oli koko perheen yhteinen. Niklaksellakaan ei ole ollut mitään sitä vastaan. Pelastakaa Lapset ry:n kautta olemme nyt sitten mukana sekä tukiperhetoiminnassa että lomakotiperheenä”, Lukat kertovat. Tukiperheenä he vastaanottavat joka toinen viikonloppu kaksi poikaa vierailulle. Samat pojat tulevat pitemmäksi aikaa myös kesälapsiksi.

Tukiperhe- ja lomakotitoiminnassa raha ei näyttele suurtakaan roolia. Perheille maksetaan pientä ylläpitokorvausta, mutta käytännössä korvaus menee ruokaan ja muuhun huolenpitoon.

Leena ja Sampo Lukan mielestä on hyvä Niklaksenkin kannalta, että perheessä on välillä enemmän toimintaa. Vaikka Niklas on perheen oma poika, asettuu hän kesälasten kanssa samalle viivalle.

Kiellot ja rajoitukset koskevat niin häntä kuin vieraitakin lapsia. Tietenkin oma lapsi osaa enemmän pyytää meiltä, mutta me aikuisina olemme tasapuolisia”, Lukat kertovat Niklaksen nyökytellessä vieressä. Hän sanoo, ettei ole yhtään mustasukkainen vanhemmistaan. ”Minusta on vain mukava, kun meillä on välillä enemmän lapsia. Minulle he ovat kavereita ja tulen heidän kanssaan hyvin juttuun”.

Lukat eivät pidä kesälapsiinsa tai tukiperhelapsiinsa yhteyttä heidän vierailunsa ulkopuolella. Lukista on yksinkertaisinta, että lapset tulevat ja menevät. Se ei kuitenkaan estä heihin kiintymistä.

”Jokainen lapsi on yksilö. Kun lapset lähtevät, tulee niin hiljaista, että on vähän aikaa ikävä. Sitten alkaa jo odottaa seuraavia lapsia”, Leena Lukka pohtii.

Tukilapsi- ja lomakotitoiminnasta saatu kokemus on innostanut Lukkia pohtimaan myös pitempiaikaista sijaisperhetoimintaa. Nykyiset tilat, neljä huonetta ja keittiö rivitalossa, asettavat kuitenkin rajoituksia. Lukat hakevatkin parhaillaan omakotitaloa haaveidensa toteuttamiseen.

”Me olemme ilmoittaneet halukkuutemme sijaislapsiperheeksi. Toivomme, että saamme sellaisen lapsen pian. Myös kesälapsia haluaisimme ottaa enemmän kuin mitä näihin tiloihin voimme ottaa. Toivottavasti asiat järjestyvät”, Sampo Lukka miettii, mutta korostaa, että Kempelettä he eivät jätä. Kempele on heidän mielestään erinomainen paikka lasten kasvaa ja elää.

Jos Lukkien haave suuremmasta perhekoosta toteutuu, tarkoittaa se myös sitä, että Leena Lukka jää kokonaan kotiin ja lapsia hoitamaan. Nyt arkeen kuuluu myös sairaan lapsen hoitamista Mannerheimin Lastensuojeluliiton palveluksessa. Sampo Lukka toimii leipätyökseen opettajana Merikosken ammatillisessa koulutuskeskuksessa, mutta hänkään ei pidä mahdottomana sitä, että jos toiminta laajenee, hän jää kotiin.

Lukat kannustavat tukiperhe-, lomakoti- tai sijaisperhetoimintaa miettiviä perheitä rohkeasti mukaan. Taustatukea on runsaasti saatavilla. He itsekin voivat tarvittaessa kertoa omista kokemuksistaan.

”Tärkein tuki tulee kuitenkin Pelastakaa Lapset ry:n kautta. Voimme olla sinne yhteydessä milloin vain ja meitä koulutetaan koko ajan. Myös toisten tukiperheiden kanssa ajatustenvaihto on erittäin tärkeää”, Leena ja Sampo sanovat.

Ilmoita asiavirheestä