”Annetaan pois: yksi elämä purkukuntoisena. Myös vaihto vähänkäytettyyn hautakiveen käy. Nimellä ei väliä.”
Sami Lopakan elokuussa ilmestyvä toinen kirja Loka kertoo Karista, Jormasta ja Seposta, pohjoissuomalaisista miehistä, jotka kamppailevat elämän pyörteissä ja yrittävät pitää päänsä pinnalla.
– Loka on romaani painolasteista, häpeästä, viinasta ja pimeydestä, ahdistuksesta, rakkaudesta, menneisyyden varjoista ja tahroista, joita melkein jokainen meistä kantaa mukanaan. Ja jos ne päät pinnalla pysyvät, ne pysyvät rujon huumorin avulla, Lopakka kertoo.
Loka ilmestyy elokuussa pitkän ponnistusvaiheen tuloksena. Esikoiskirja Marras julkaistiin viisi vuotta sitten.
–Kyllähän tästäkin vuosien projekti muodostui. On helpotus, että romaani on viimein valmis, Lopakka huokaa.
Tahti on ollut kiivas. Lopakka tekee päivisin töitä hankepäällikkönä Urasammossa. Myös venäjänkielistä metallia esittävä Kypck, jossa Lopakka toimii säveltäjänä ja kitaristina, on haukannut oman osansa kirjailijan kalenterista. Kirjoitustunnit on täytynyt kaivaa viikonlopuista ja lomilta.
Ei paineita
Marras sai hyvän vastaanoton, mutta Lopakka ei koe, että toisen kirjan kirjoittamisesta olisi ollut erityistä painetta.
– Kirjan kirjoittaminen on aina vaikeaa. Ensin ei ole mitään, ei sanaakaan. Puolisen miljoonaa merkkiä pitäisi luoda tyhjästä siten, että romaanin maailma toimii, aiheet ja henkilöt ovat kiinnostavia, tarinassa on imua ja lukija elää mukana.
– Silloin kun se onnistuu, se on hieno tunne. Silloin, jos tarina karkaa sivutolkulla pöpelikköön, se on työlästä ruveta paikkomaan, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ei siinä aiempien tekeleiden vastaanotot pyöri yhtään mielessä, ei hyvässä eikä pahassa.
Esikoiskirja Marras kertoo pohjoissuomalaisen bändin Euroopan-kiertueesta, johon Lopakalla oli menestyneen Sentencedin kitaristina laittaa paljon omia kokemuksia. Lokassa tyyli jatkuu pitkälti samana: rujona ja synkkänä, mutta keskeisessä roolissa on myös sysimusta huumori.
– Fiktioita nämä molemmat romaanit pohjimmiltaan ovat. En tiedä, viekö Loka kauas tai lähelle, mutta syvälle se ainakin vie. Kirjoitan asioista, joita olen vuosien varrella pohdiskellut, vaikka ne eivät omia kokemuksiani olisikaan.
Ei pelkkiä viemäreitä
Lopakka purki aikoinaan ahdistuneisuuttaan Sentencedin biiseihin. Nykyisin Kypckin biisit ja kirjat ajavat saman asian.
– Mutta yhtä lailla puran kirjoihin ja musiikkiin hyvääkin oloa, eivät nämä taidemuodot pelkkiä viemäreitä minulle ole. Joku kanava minulla on oltava koko ajan, muuten patoutumat alkavat kasaantua ja ukko menee jumiin.
Lopakka on kahden teini-ikäisen lapsen isä. Kirjailijan uran alkuaikoina rankat tekstit pidettiin lasten silmiltä piilossa.
– Marras oli muutaman vuoden lapsilta pannassa kotona, mutta saavat he tekstejäni nyt jo lukea. Meidän nuorisolla on jo sen verran kilometrejä taulussa, että he ymmärtävät kyllä tosielämän ja fiktion eron. Ja sen, että heidän isänsä pelleilee välillä hyvin vakavillakin aiheilla.
Seuraavaksi monitoimimies aikoo ottaa kirjoitushommista huilia, mutta ajatus tulevasta on jo olemassa.
– Jos ja kun seuraava romaani alkaa kehräämään mielessä, niin kyllä se Syys on, tai Joulu. Sellainen ajatus tässä on ollut, että tyylillisesti samansukuiset romaanit muodostaisivat lopulta löyhän syystrilogian tai loppuvuoden trilogian, vaikka eivät mitään jatkokertomuksiaolekaan.
Sami Lopakka
Syntynyt 17.1.1975 Oulussa.
Vaimo ja kaksi teini-ikäistä lasta.
Hankepäällikkö työnhakijoita palvelevassa Urasammossa.
Vuonna 2005 lopettaneen Sentenced-yhtyeen kitaristi ja pääasiallinen sanoittaja.
Soittaa nykyisin venäjänkielistä metallia esittävässä Kypck-yhtyeessä.
Esikoiskirja Marras ilmestyi tammikuussa 2014.
Toinen romaani Loka ilmestyy elokuussa.
