Nettipäiväkirjan kirjoittaja
Katja Virpiranta opiskelee
Pyhäjoen lukiossa.
Ote nettipäiväkirjasta 12. syyskuuta 2003.
"Minä kyllä tiedän, ettei meistä koskaan voisi tulla yhtään mitään, mutta ei kai ihminen voi tunteilleen mitään. Surullista. Ehkä se lievittäisi tuskaa hiukan, jos voisi edes kertoa sille ihmiselle, kuinka paljon hänestä välittää. Mutta se nyt ei tässä tapauksessa ole mahdollista. Tiedän, että hän ei olisi siitä niin kovin imarreltu. Hän luultavasti toivottaisi minut ties minne sanomatta sitä kuitenkaan niillä sanoilla, mutta tarkoittaen sitä. Ei hän luultavasti sanoisi yhtään mitään, mutta pahinta onkin se, mitä hän jättää sanomatta. Tiedän kuitenkin suurin piirtein, mitä hän siitä ajattelisi."
Ensimmäisen kerran kirjoitin nettipäiväkirjaani 16. huhtikuuta 2002. Olin juuri kehitellyt kotisivuilleni nimen sekä päivittänyt ulkoasun ja sisällönkin uuteen uskoon.
Olin jo jonkin aikaa miettinyt nettipäiväkirjan pitämisen mahdollisuutta, ja kotisivujen päivitys tuntui hyvältä ajankohdalta aloittaa kirjoittaminen.
Halu herättää huomiota
Olen aina silloin tällöin miettinyt, mikä ihme kiehtoo julkisen päiväkirjan pitämisessä. Kaipa ihmisen täytyy olla jollakin tavalla hieman hullu, kun haluaa muiden ihmisten tietävän itsestään asioita, joita suhteellisen normaalit ihmiset kirjoittavat pöytälaatikopäiväkirjaan.
Minun kohdallani ehkä syynä on ollut jonkinlainen halu shokeerata ja herättää huomiota, mitä olenkin kyllä onnistunut saamaan, mutta on vaikea sanoa, onko se ollut positiivista vai negatiivista.
Tosin kirjoittaessa julkista tekstiä, joka kaiken lisäksi pohjautuu tositapahtumiin, on oltava varovainen, ettei loukkaa ketään. Siksi yritänkin välttää mainitsemasta nimeltä ketään, joka ei välttämättä halua nimeään julkisuuteen. Mainitsen yleensä vain kavereideni nimet, ja nekin vain sellaisissa asiayhteyksissä, jotka kestävät päivänvaloa.
Oma opettaja innokas lukija
Alkuaikoina päiväkirjani sisältö oli melko tylsää, ja lueskeltuani ensimmäisiä viestejä uudelleen nyt pitkän ajan kuluttua ihmettelinkin, miten olin joskus voinut kirjoittaa jotakin niin puisevaa. Mutta vähitellen tekstit kehittyivät rajummiksi ja ehkä arveluttavammiksikin.
Silloin tylsinä aikoina nettisivuni olivat koulun serverillä, mutta jossakin vaiheessa muutin ne uuteen osoitteeseen ihan vain sen takia, että en halunnut mahdollisesti tulevilla tai jo olemassa olevilla kirjoituksillani saattaa kouluani, Pyhäjoen lukiota huonoon valoon.
No, oikeastaan minun jopa annettiin ymmärtää, että olisi suotavaa, jos sivuni vaihtaisivat maisemaa. Tämä tapahtui joskus viime huhtikuun alkupuolella.
Alkuvuodesta 2003 tein pienen kokeilun siitä, mitä oikeastaan uskaltaa kirjoittaa julkisesti. Sen jälkeen taso onkin kehittynyt, miten sen nyt sanoisi, omituisempaan suuntaan. Eräänlaisena filtterinä käytän äidinkielenopettajaani, joka kuuluu päiväkirjani ensimmäisiin vakituisiin lukijoihin.
En itse oikeastaan tiedä, kuinka paljon päiväkirjallani on lukijoita, mutta kaikki palaute, mitä olen saanut, on ollut positiivista. Nettisivuiltani löytyy myös vieraskirja, johon kävijät voivat käydä jättämässä kommenttejaan.
Lisäksi sivuillani on viikoittain vaihtuva kysymys, johon kävijät voivat vastata nimettömänä. Vastauksista kokoan arkiston, jossa myös kommentoin vastauksia tai esitän oman näkemykseni asiasta.
Nettisivuni olen tehnyt itse, ja nämä nykyiset ovat neljännet tekeleeni. HTML-koodia olen opetellut yläasteelta saakka. Harrastuksena kuitenkin kirjoittaminen on koodaamista tärkeämpi.
Päiväkirjan lisäksi kirjoitan silloin tällöin novelleja, ja sellaisena pidempiaikaisena projektina on vähitellen valmistuva romaanini, jonka toivon joskus saavani julkaistua
Aikaisempiin ja tuleviin teksteihini voi toki käydä jokainen itse tutustumassa nettisivuillani, jotka tuttuun tapaan löytyvät osoitteesta http://koti.mbnet.fi/stronzo.
Toivotan kaikki tervetulleiksi. Päiväkirjani lukeminen tapahtuu lukijan omalla vastuulla.