En minä ole sairas.
Hannu Lukin joutuu muistuttamaan itseään siitä vähintään kerran päivässä.
Sairaalan odotusaulassa aika on pysähtynyt. Takana on taas viisitoista tuntia päivystyksessä.
Tunnelma on jännittynyt. Koskaan ei tiedä, milloin sisälle kutsutaan.
Lopulta sairausaika tulee päätökseen. Meeri-vaimo nukkuu pois vaikean sairauden murtamana uudenvuodenaattona 2018.
Surun keskellä Lukin palaa odotustilojen käytäville. Tällä kertaa mukana ovat räiskyvät maalaukset.
Varmaa valintaa ei olekaan
Lukin on toiminut Limingan taidekoulun opettajana kolmekymmentä vuotta. Nyt hän on mukana järjestämässä Lääkärikeskus Mehiläisen neljännen kerroksen aulatiloihin avautuvaa, vaihtuvaa taidenäyttelyä.
– Missään ei ole niin intensiivistä yleisöä taiteelle. Terveydenhoitoon liittyvät asiat ovat stressaavia. Verenpainekin laskee, jos ympärillä on taidetta tai luontoa, Lukin sanoo.
Tuomalla maalauksia julkisiin tiloihin hän pyrkii rikkomaan taiteen elitististä latausta. Taide kuuluu sinne, missä ihmiset ovat.
Se harmittaa, miten yleisissä tiloissa päädytään usein varovaisiin sisustusratkaisuihin. Valkoinen mielletään terveelliseksi ja puhtaaksi. Karuus on suorastaan hyve, sillä se tuntuu huokealta valinnalta.
Taide sen sijaan on merkki siitä, että verovaroja on käytetty löysään tapaan.
– Ulkona voi olla 15 metriä korkea jogurttimainos, jossa on erotiikkaa, eikä siinä mitään. Mutta kun kyseessä on taideteos, sillä onkin eri vaatimukset. Taide pitäisi olla mukana jo suunnittelussa. Ei niin, että ensin valitaan sohva ja sitten mietitään, mikä taideteos siihen sopii.
Kaikkia miellyttävää valintaa ei olekaan. Ruman ja kauniin jakokaan ei ole niin selvä. Lukin kannustaa valitsemaan rohkeampia vaihtoehtoja ympäristöön.
– Suomi on värien kehitysmaa. Isolla porukalla ruvetaan olemaan varovaisia ja pyritään miellyttämään kaikkia. Kun on punainen tiiliseinä, ostetaan teos, joka esittää punaista tiiliseinää, Lukin sanoo.
– On hyvän taiteen merkki, kun joku tykkää hirveästi ja joku toinen ei ollenkaan. Taiteessa on monenlaisia arvoja, ei vain imelyyttä ja makeutta.
Picasso kakkoseksi
Vaihtuvan näyttelyn aloitti Limingan taideleirin lasten sato, jonka rinnalla Lukinin mukaan "Picasso jäi hopealle".
Nyt esillä ovat Lukinin omat maalaukset. Tulossa ovat myös Jukka-Pekka Metsävainion avaruuskuvat.
– Esille voidaan valita yhtä lailla lasten, vammaisten tai ammattilaisten teoksia. Jos jostakin löytyy 80-vuotias mummo, joka maalaa ihmeellisiä juttuja, voidaan valita ne. Pidetään kuitenkin yllä tyylikäs ja korkea taso.
Teokset valikoidaan niin, että ne huokuvat positiivista henkeä.
– Ei mitään heavy-synkkää. Pyrkimys on lohduttaa ihmistä, jolla on vaikea elämäntilanne.
Poimintoja Oulun taidenäyttelyistä
Galleria 5
Talo täynnä taidetta - taidemyyntinäyttely
8. syyskuuta saakka
Pohjoinen valokuvakeskus
Block, Aapo Huhta
15. syyskuuta saakka
Art Halvare
Tähtenä taivaalla, Hannu Lukin, Maalauksia
25. elokuuta saakka
Neliö Galleria
Kolme oululaista kuvataiteilijaa: Jussi Hukkanen, Hanna Holopainen ja Aaron Rantonen
1. syyskuuta saakka
Galleria MABD
Kaksi Näkökulmaa – Suomi – Japani
Tatsuo ja Tamio Hoshika
25. elokuuta saakka
Galleria Harmaja
Grand Design(s), Kari Södö
1. syyskuuta saakka
Oulun Taidemuseo
Äimärautio, Kati Leinonen, 8. syyskuuta saakka
Kasvu ja lähtö – hiukset nykytaiteessa, 15. syyskuuta saakka