Eri puolilla maata, ja pitkin Eurooppaa, on ryhdytty kunnostamaan jokia ja puroja villikalojen tulla ja kutea. Suunnitelmia on, on myös saatu aikaan. On kunnostettu pienempiin jokiin ja puroihin kutupaikkoja, tuotu soraa poiskuluneen tilalle. Ennallistettu veden kulkua. Ja on vaadittu voimalaitosten rikkomiin jokiin kunnollisia kulkureittejä isojenkin kalojen nousulle.
Kuningaslohta kannattaa pyytää, vaikka mitään ei saisi. Energiayhtiöille kuningaskalan virkaa ovat täyttäneet tiukasti säädellyt uomat.
Tippaakaan vettä ei saisi mennä ohi sähköä tuottavien turbiinien. Tämä kuningaskala on tuottoisa sähköntuottajille, mutta kiusa kansalaisille.
Kansalaisten kannalta varsinaisia tosi isoja kuningaskaloja ovat Oulujoki ja Kemijoki. Kummankin joen virkistyskäyttöä vaaditaan paremmaksi. Voimalaitosten sähköä tuottavan uoman viereen vaaditaan luonnollisiksi tehtyjä virtausuomia, joita pitkin voisivat pienempien kalojen lisäksi myös lohet ja taimenet nousta.
Oulujoki oli ennen sotia kuulu lohijoki. Jokivarren kunnissa oli taloon töihin tulevilla palkollisilla esittää pestuumarkkinoilla vankka vaatimus: ainakin kerran viikossa pitää saada muutakin kuin lohikalaa syödäkseen.
Oulua soutamassa oli jokivarren asukkaille tuttua puuhaa. Vietiin Oulun porvareille tervaa ja tarvekaluja, lihaa ja viljaa sutjakoilla jokiveneillä. Samoilla veneillä soudettiin pitkin Eurooppaa tulleita turisteja nauttimaan koskien kuohuista.
Eivät sähköyhtiöt salli pisaraakaan vettä kulkeutumaan ohi vonkunalla vettä jauhavien turbiiniputkien, sanotaan. Entäpä jos kuitenkin sallisivat, tai pakotettaisiin sallimaan.