Kun pelkästään Euroopassa myytiin vuonna 2004 1,4 miljoona C-segmentin tila-autoa, ei ole ihme, että jokainen autotehdas haluaa olla tarjonnallaan kisassa täysillä mukana. Tarjonnan lisääntymisen myötä erottuminen kilpailijoista on tullut yhä tärkeämmäksi. Aluksi viisipaikkaiset keskiluokan tila-autot saivat rinnalleen 7-paikkaiset versiot ja sitten on malleja, kuten Mazda 5, jonka saa joko viisi- tai seitsenpaikkaisena.
Kilpailu ostajien sieluista on kuitenkin kovaa. Niinpä jokainen joutuu miettimään keinonsa erottua massasta. Tässä Mazda päätyi luokkaa isommista tila-autoista tuttuun ratkaisuun ja toi autoon takaoviksi liukuovet. Ratkaisu ei ole lainkaan hullumpi ja antaa pienen käytännön edun erityisesti parkkipaikoilla, joiden vakioruudut ovat viime vuosina alkaneet tuntua yhä ahtaammilta. Syykin tilanteeseen on selvä. Jokainen uusista autoista kiinnostunut on huomannut, että melkein poikkeuksetta uudet autot kun ovat keskimäärin aikaisempia malleja hieman pitempiä ja leveämpiä.
Tila-auton käytännöllisyyttä liukuovet korostavat kivasti, mutta ovimekanismi joutuu täkäläisissä oloissa myös varsin koville. Tästäkin saatiin esimerkki testiajon yhteydessä, kun toisen oven lukkomekanismi muuttui varsin valikoivaksi kiinnimenon suhteen pakkasyön jälkeen. Onneksi suihkaus lukkoöljyä mekanismin syövereihin selvitti ongelman.
Onnistuneesta muotoilusta kertoo se, että Mazda 5 näyttää pienemmältä kuin se on. Erityisesti etu- ja keskipenkin tilat ovat suorastaan lokoisat ja penkit ovat myös hyvät istua. Toisen rivin keskimmäisen istuimen voi lisäksi napata muutamalla liikkeellä pois kokonaan käytöstä, jolloin reunapaikoilla olo on vielä mukavampaa.
Kolmas penkkirivi on selvemmin tilapäiskäyttöön suunniteltu ja tässäkin tapauksessa se syö tehokkaasti auton tavaratilan. Toisaalta toisen ja kolmannen penkkirivin istuimet voi kääntää tasaiseksi lattiaksi ja vielä pääntukia irrottamatta, joten kolmatta penkkiriviä ei kannata jättää hankkimatta, jos sille muutoin on akuuttia tarvetta.
Tavaratilaa löytyy kolmas rivi kaadettuna 426 litraa ja toisen rivin myötä sitä on jo 857 litraa. Viisipaikkaisessa versiossa luvut ovat noin sata litraa suuremmat ja käytännössä tavaratilaa on tätäkin enemmän, sillä viralliset mittaukset on tehty vain ikkunoiden alareunaan saakka.
Yhteensä 45 auton sisältä löytyvää erikokoista säilytyslokeroa ja kymmenen mukitelinettä kertovat, että auto on suunniteltu matka-ajoon. Kuljettajan kannalta asiat ovat muuten kohdallaan, mutta vakionopeussäätimen puuttuminen jopa lisävarustelistalta jää hieman ihmetyttämään.
Auton turvallisuusvarustelu on ajanmukainen ja kokonaisuus on myös käytännössä toimiva, josta kertovat myös auton saamat viisi tähteä Euro NCAP-testissä.
Moottorivalikoima on suppea. Tarjolla on vain kaksi bensiinimoottoria, 1,8-litrainen ja testiajossa ollut 2-litrainen. Kumpaakin konetta käsketään viisiportaisella käsivaihteistoilla. Automaattia ei ole tarjolla kuten ei Euroopassa niin tärkeää diesel-moottoriakaan. Tuntuu jotenkin oudolta, ettei sopivaa nakuttajaa ole tarjolla edes Fordin valikoimista, kuuluvathan merkit muuten samaan pooliin.
Ajossa 2-litrainen osoittautui mukavaksi työkoneeksi, joka tekee nöyrästi työtä ja liikuttaa autoa täysin riittävästi Suomen liikenteen rytmissä.
Ajossa pahin melulähde löytyi renkaista. Vertailu loppukesästä tehtyyn lyhyeen tutustumisajoon toisaalta pani miettimään, että 5 taitaa kuulua niihin autoihin, jotka ovat varsin tarkkoja talvirenkaistaan.
