Kiekko-Laser kohtaa RoKin Raksilan jäähallissa lauantaina klo 18.45. Mokoma, Maple Cross ja Rytmihäiriö keikkailevat Club Teatrialla niin ikään lauantaina.
Juniorivuosinaan Miikka Järvenpää oli jääkiekkoilijana sen verran pienikokoinen, että hänestä ei ollut rymistelijäksi. Sen sijaan hänestä varttui hyökkäävä hyökkääjä, pelintekijä ja maalitykki, joka ei puolustamisesta juuri välittänyt. Nyt Kiekko-Laserin puheenjohtajana ja Club Teatrian omistajana suuremmatkin kokonaisuudet kiinnostavat.
Kuka tahansa jääkiekkoon vihkiytynyt tietää Antti Aarnion, Mikko Lehtosen, Kimmo Lotvosen, Ilkka Mikkolan ja Janne Niinimaan olevan Jäälin kasvatteja. Viisikko on kuitenkin vain jäävuoren huippu, samasta Kiimingin taajamasta on tullut koko joukko muitakin kovia pelimiehiä.
Siihen, miksi Jääli on ollut niin otollinen kasvualusta lahjakkaille jääkiekkoilijoille, ei varmasti ole yhtä ainoaa vastausta.
"Ehkä jääkiekko on pienelle kylälle iso yhteinen asia. Pihapelitkin varmaan vaikuttavat. Ainakin meidän aikana melkein asuttiin kaukalolla, ja kun ei ollut jäätä, pelattiin pihalla", Miikka Järvenpää miettii.
Järvenpään oma jääkiekkoura alkoi Kiimingin Riennossa 1980-luvun taitteessa.
Alle kouluikäisenä Miikka lainasi treeneihin neljä vuotta vanhemman Marco-veljensä varusteita, vain luistimet ja maila olivat omia. Pari pykälää liian isot kamppeet eivät kuitenkaan menoa haitanneet.
Vanhemmasta E-juniorista lähtien Järvenpäätä jo kuskattiin harjoittelemaan ja pelaamaan Oulun Kärppien vuonna 1974 syntyneiden edustusjoukkueessa.
Samasta Kärppä-porukasta Lasse Pirjetä on sittemmin piipahtanut NHL:ssä asti, Juha Joenväärä ja Jani Ojala ovat pelanneet SM-liigaa, ja muutama muu on tahkonnut Mestistä eli entistä I-divisioonaa.
Kärpissä Järvenpää pysyi A-junioreihin asti. Kun paikkaa miesten edustusjoukkueessa ei irronnut, touhu jatkui Kiimingin Kiekko-Pojissa ja muissa alasarjajoukkueissa. Viimeisen totisen kiekkomatsinsa hän pelasi Laser HT:ssa keväällä 2005.
"Silloin Laser nousi Suomi-sarjaan. Katsoin, että minulla ei ole enää mahdollisuuksia jatkaa, kun Club Teatrian toimintakin käynnistyi", Järvenpää kertoo.
"Olisi pitänyt perhana jatkaa, on se niin mukavaa hommaa."
Miikka Järvenpää seuraa tarkasti oululaisen Kiekko-Laserin maanantaiharjoituksia Raksilan jäähallissa. Mestikseen kurkottavan seuran johtokunnan puheenjohtajana Järvenpää on kiinnostunut suojattiensa edesottamuksista. Vieraspelitkin hän käy katsomassa mahdollisuuksien mukaan, kuten viime viikonloppuna Kokkolassa.
Puheenjohtajan ruutu on ollut Järvenpäälle helpompi täyttää kuin voisi kuvitella. Kun Laser HT ja Kiekko-Oulu yhdistivät voimansa edustustasolla Kiekko-Laseriksi, valmentaja Jari Kontio houkutteli peliuransa lopettaneen Järvenpään apulaisekseen. Valmennusyhteistyö jatkui kauden verran.
Järvenpään ja Kiekko-Laserin tiet yhdistyivät taas reilu vuosi sitten, kun taustaryhmään kaivattiin uutta verta. Järvenpään pääasiallisena tehtävänä on ollut kilpailukykyisen joukkueen rakentaminen. Avukseen hän on haalinut entisiä pelimiehiä, joilla on yllin kyllin tietoa lajista korkeammiltakin sarjatasoilta.
Järvenpää myöntää, että aina hän ei tahdo malttaa pitää näppejään erossa valmentamisesta. Mikään ongelma se ei kuitenkaan ole. Järvenpää ja nykyinen valmentaja Sami Heinula keskustelevat paljon joukkueestaan.
"Toki valmentaja valmentaa, mutta jos hän kysyy jotain - ja välillä kysymättäkin, sanon tiettyjä asioita, joita katsomosta saattaa nähdä paremmin."
Kiekko-Laserin tavoitteena on mennä tällä kaudella niin pitkälle kuin mahdollista. Mestis-karsintoihin selviytyminen ratkeaa lopullisesti ensi lauantain kotiottelussa RoKia vastaan.
"Jos pystymme nousemaan Mestikseen, sitten nousemme. Toivottavasti pääsemme vähintään Mestiksen karsintoihin. Sieltähän sitä kokemusta tulisi kovista peleistä", Järvenpää selvittää.
"Jos emme pääse heti Mestikseen, homma jatkuu ensi vuonna. Emme me yhden talven takia hanskoja heitä tiskiin."
Miikka Järvenpään kiinnostus jääkiekkoa kohtaan ei rajoitu Kiekko-Laseriin, vaan hän käy katsomassa Kärppien kotipelit paikan päällä ja seuraa muita otteluja mahdollisuuksien mukaan television, netin tai teksti-tv:n välityksellä.
Lauantaina 7. toukokuuta 2005 Suomen maajoukkueella oli välipäivä Itävallan MM-kisoissa, eikä Järvenpää olisi tuolloin television ääreen ehtinytkään.
Samaisena iltana nimittäin vietettiin Suomen suurimman rockklubin Club Teatrian avajaisia.
Takavuosien hard rock -suuruus Twisted Sister oli vetänyt entisen teurastamohallin kansaa täyteen. Yhtenä klubin osakkaana Järvenpää käveli yleisön joukossa hermostuneena ja yritti katsoa, että kaikki toimi niin kuin pitikin.
"Silloin oli jännät paikat. Jossain vaiheessa iltaa kuitenkin huomasi, että hommahan meni ihan hyvin. Muistan vieläkin, kuinka paineet purkaantuivat."
Järvenpää oli kavereineen haaveillut laittavansa pystyyn sporttibaarin ja rokkibaarin yhdistelmän, mutta sen piti tapahtua vasta joskus myöhemmin.
Tilaisuus Club Teatrian perustamiseen tuli yllättäen.
Teatrian tiimoilta Järvenpää ei käytä sen kummempaa titteliä, pelkkä osakas tai yrittäjä riittää. Hänen toimenkuvaansa kuuluu kaikenlaista yhteistyöneuvotteluista ja tilanvuokrauksesta taloushallintoon ja ravintolatoimintoihin. Sen sijaan ohjelmapuoleen hän ei juurikaan puutu, siitä vastaa asiaan perehtynyt isoveli Marco yhdessä Qstockin promoottorin Mikko Forsténin kanssa.
Järvenpää on aina kuunnellut rockia, mutta hän ei itse soita eikä laula. Velipoika sen sijaan laulaa thrash metal -yhtye Maple Crossissa.
Rockklubin pyörittäminen ei loppujen lopuksi ole kovin kaukana jääkiekkoseuran vetämisestä.
"Onhan se jääkiekko-ottelukin yhdenlaista tapahtumanjärjestämistä, eli onhan siinä tiettyjä yhtäläisyyksiä. Molemmissa on paljon ihmisiä tekemässä, oli sitten keikka tai peli", Järvenpää vertaa.
Monet jääkiekkoilijat ovat jämptejä sen suhteen, että kun ura loppuu, niin silloin luistimet ripustetaan naulaan lopullisesti. Järvenpää ei kuitenkaan malta pysyä pois kaukalosta. Joukkueekseen hän löytänyt entisiä pelimiehiä vilisevän harrasteporukan Snipersin.
Eikä siinä vielä kaikki. Joka sunnuntai Järvenpää viilettää Linnanmaan jäähallissa opettamassa nelivuotiaasta Miro-poikaansa Kärppien luistelukoulussa.
Kun Järvenpään elämä kerran on kovasti jääkiekkoon ja yritystalouteen kallellaan, voiko hän kuvitella vetävänsä joskus jotain isompaa seuraa korkeammalla sarjatasolla?
"Enpä ole ajatellut tuota. Joskus mietin, että alkaisin valmentamaan, mutta en ehkä sittenkään näe itseäni valmentajana", Järvenpää sanoo.
"Mutta miksipä ei, jos joskus tulisi mahdollisuus. Vaikka on tässä nykyisessäkin joksikin aikaa touhuamista."