Pääministeri Paavo Lipponen vieritti televisiossa asiantuntijoille vastuuta siitä, miksi työttömyys ei ole puolittunut. Selitys on kuitenkin puolivillainen. Työvoiman tarjonnan lisäyksestä kerrottiin aikoinaan kaikkein tärkeimmässä asiantuntijaraportissa.
Pääministeri Lipponen joutuu vaalien lähestyessä syystä koville siitä, miksi hänen hallituksensa ovat epäonnistuneet työllisyyspolitiikassa. Lipposen ensimmäinen hallitus asetti tavoitteekseen pudottaa työttömien määrä puoleen vaalikaudella 1995-1999 - SDP:n vaalilupausten mukaisesti. Jo pitkään on nähty, etteivät edes kaksi vaalikautta auta hallitusta nujertamaan suurtyöttömyyttä.
Lipposen toisen hallituksen kausi päättyy maaliskuun eduskuntavaalien jälkeen, mutta senkin on levitettävä kätensä. Työttömyys puolittuu nykyvauhdilla - ja ilman ikäviä yllätyksiä - noin vuoden kuluttua siitä, kun uudet ministerit ovat vannoneet virkavalansa. Se, minkä piti tapahtua 1999, toteutuukin näillä näkymin vasta 2004 - tai aikaisintaan loppuvuonna 2003.
Lipposen ykköshallitus totesi ohjelmassaan, että "talouspolitiikan päätavoite on työttömyyden puolittaminen". Lipponen ei voi tietenkään muuta kuin myöntää kahden hallituksensa epäonnistumiset.
Lipponen vieritti maanantaina vastuuta hallitustensa epäonnistumisesta asiantuntijoille, jotka eivät osanneet arvioida hänen mukaansa työvoiman tarjonnan lisäystä. Työmarkkinoille tuli "yllättäen" satatuhatta ihmistä lisää. Ilman heitä työttömyys olisi puolittunut, hän antoi ymmärtää.
Työministeriön entinen kansliapäällikkö Pertti Sorsa pani keskiviikon Kalevassa vielä paremmaksi. Hän sanoi, että työvoiman tarjonta lisääntyi 120 000:llä. Sorsa lisäsi, että asiantuntijat ennakoivat työvoiman tarjonnan kasvun, mutta alakanttiin. Sorsan mukaan "asiantuntijavirhe" on vain 40 000.
Lipponen on turvautunut samaan meriselitykseen ennenkin. Se ei kuitenkaan pidä kutiaan, kuten Sorsan lausuntokin osoittaa. Tuon ajan tärkein asiantuntija oli Matti Pekkasen johdolla työskennellyt presidentti Martti Ahtisaaren työllisyystyöryhmä, joka laati ohjelman, millä työttömyys oli määrä painaa 200 000:een vuoteen 2000 mennessä.
Ahtisaaren ryhmä käytti asiantuntijanaan työministeriön virkamiestä Ilkka Nioa. Hänen arvionsa sisältyy ryhmän mietintöön. Nio totesi, että "työttömyys ei laske lähivuosina työvoiman kysynnän kasvua vastaavasti, sillä myös työvoiman tarjonta lisääntyy nopean talouskasvun oloissa". Nion mukaan laman aikana meni 475 000 työpaikkaa ja työvoiman tarjonta pieneni 90 000 hengellä.
Nio lisäsi, että mikäli koko tuo ryhmä palaisi työmarkkinoille, työttömyyden puolitukseen tarvittaisiin 350 000 uutta työpaikkaa ja noin kymmenen vuotta. Työpaikkoja on syntynyt vain 300 000. Nio piti realistisena, että noin neljännes työvoiman kysynnän kasvusta toteutuisi työvoiman tarjonnan lisäyksenä ja ennakoi vuoden 2000 työttömyysasteeksi 9-10 prosenttia.
Nion arviot ovat osoittautuneet hämmästyttävän tarkoiksi. Oikeaa tietoa löytyi siis kaikkein arvovaltaisimmasta asiantuntijaraportista, mutta siitä ei välitetty. Tärkeää oli nostaa esiin hienot puolitustavoitteet. Ne kun sopivat paremmin poliittiseen valtataisteluun.
Myös Pekka Tiaisen johdolla valmistelluissa työministeriön paksuissa työvoimaraporteissa on arvioitu toistuvasti, ettei työttömyys puolitu käytetyillä toimilla eli Lipposen hallituksen politiikalla. Nuokaan asiantuntija-arviot eivät ole johtaneet olennaisiin politiikkamuutoksiin.