Laulurastas (Turdus philomelos) eli korpirastas elelee korpimailla etäällä tiiviistä asutuksesta. Syyttä ei laulurastasta ole sanottu metsäsuomalaisten lempilinnuksi. Laulurastas eli haukirastas saapuu huhtikuussa niihin aikoihin, kun hauki kutee. Samoihin aikoihin aloitellaan ensimmäisiä toukotöitä. Kyntöpuuhissa peltomiestä ohjaa kyntörastas eli laulurastas.
Laulurastas eli lahorastas vuoraa pesänsä taidokkaasti laholla puuaineksella. Pesä on pienessä kuusessa tai katajassa.
Laulurastas eli yörastas laulaa kesäisin myös yöllä. Larin-Kyöstin runossa Sinisellä sillalla kerrotaan neidon ensilemmestä: "Yörastas kuunteli ens´ kerran kun suuteli ja armaansa syliin hän nukkui." Romanttisen runon on sävelittänyt pohjoiskarjalainen Heino Kaski.
Laulurastas eli puhujarastas on kertonut ihmisille kaikenlaista. Virtasalmelainen viinankeittäjä oli kuulevinaan rastaan sanovan: "Tie lippi, tie lippi. Maesta, maesta."
Pihtiputaalla kerrottiin, että muuan isäntä, Tiitukselan Tiitus, oli lähtenyt heinään. Puolimatkassa Tiitus oli istahtanut lepäämään. "Tiitus, Tiitus", lauloi rastas. "Keitä myssylläs, keitä myssylläs."
Tiitus ihmetteli, mitä rastas mahtoi tarkoittaa. Sitten hän huomasi, että pata oli jäänyt kotiin. Ilman linnun neuvoa hän olisi joutunut keittämään ruokansa myssyllään.
Laulurastaan sanottiin hallitsevan yhdeksän kieltä. Ja kaikkia kieliä se käytti pilailuun ja leikinlaskuun. Laulurastas on varsinainen lintumaailman pakinoitsija ja pilkkakirves.
