Hiljaisuus ja tabut kaivavat maata demokratian alta. Vaikenemalla voitetut vaalit ovat Pyrrhoksen voittoja. Vaikenemisella tarkoitan, että liian usein vaikeat, ratkaisua vaativat asiat lakaistaan vaaleissa maton alle. Näin ei saa käydä lähestyvissä Euroopan parlamentin vaaleissa.
Onneksi Euroopassa on hiljalleen virinnyt keskustelu EU:n tulevaisuudesta. Britannia, Hollanti ja nyt myös Merkelin Saksa vaativat Brysselin vallan leikkaamista ja kansallisvaltioiden päätösvallan lisäämistä. Myös Suomessa viritellään sielunkieliä houkuttamaan ja koukuttamaan yhä kriittisemmiksi tulevia äänestäjiä.
Eurokriisi on muuttanut poliittista dynamiikkaa, mutta suunnasta on epäselvyyttä. Useat jäsenmaat ovat vakuuttuneita siitä, että perustavaa laatua olevat muutokset ovat välttämättömiä. Tilanne muistuttaa vanhan työväenlaulun hämmennystä: ”Ei nyt taiston tuoksinassa tiedä kumpi voittamassa, vallankumous vai taantumus”.
Aloitetaan briteistä: Saarivaltion idea Euroopan unionista on aina ollut Efta-tyyppinen vapaakauppa-alue, eivätkä he ole koskaan halunneet syvälle menevää unionia. Kaikki ulkopuolinen, esimerkiksi työelämään liittyvä sääntely on brittioikeistolle myrkkyä. Myös pankkeihin liittyvän sääntelyn ja valvonnan pelätään torpedoivan Lontoon Cityä ja saarivaltion veroparatiisitoimintaa. Sisäpoliittisena syynä on kannatustaan menettäneen konservatiivijohtaja David Cameronin halu kosiskella EU- ja maahanmuuttokriittisiä äänestäjiä.
Vaalien jälkeen myös Saksan rautarouva Angela Merkel on kääntänyt EU-kantojaan. Alussa luultiin, että virus tarttuu uudesta eurokriittisestä puolueesta AfD:sta, mutta linjanmuutos näyttää pysyvämmältä, joskin sosialidemokraattien todennäköinen tuleminen suureen koalitioon ehkäisee epidemian.
Kristillisdemokraattisen Merkelin linjaus ”Enemmän Eurooppa” tarkoittaa nykyisin enemmän valtaa Euroopan kansallisvaltioille Brysselin sijaan. Tärkeimpänä syynä linjamuutokseen pidetään eurokriisiä. Saksassakin gallupit kertovat EU-kriittisyyden kasvusta, vaikka saksalaiset ovat muutoin Euroopan EU-myönteisin kansa. Merkel tunnetusti kuuntelee kansaa.
Kolmen A:n kauppamaa Hollanti on periaatteessa aina ollut vankka EU:n kannattaja, mutta viime vuosina maan sisäpolitiikkaa on myllertänyt vahva oikeistopopulistinen ja islaminvastainen Vapauspuolue. Osin näistä paineista johtuen, Hollanti haluaa luoda Euroopan, joka kelpaa myös EU-kriitikoille. Uuden linjauksen mukaan EU:n pitää olla kuin esimerkillisen työmiehen konsanaan eli nykyistä vaatimattomampi, selvempi ja silti vielä tehokkaampi.
Hollanti haluaa karsia erityisesti EU:n direktiiviviidakkoa. Samoilla linjoilla on Suomen hallitus tuoreissa asiakirjoissaan.
Olen samaa mieltä, että EU:ta täytyy aina uudistaa ja direktiivien perkaustakin täytyy järkevässä määrin suorittaa.
Keskustelua pitää käydä, mutta on erotettava pragmaattinen uudistustyö ja ideologinen pyrkimys vahvistaa markkinoiden valtaa ja heikentää EU:ta.
Populistien ja kriitikoiden paine näyttää suuntautuvan erityisesti toimialoille, joissa tehdään ihmisten työoloja, ympäristöä ja elämää suojelevia päätöksiä. Markkinoiden vapaus edellyttää ehdottomasti uutta tasapainoa:työntekijöitä, kuluttajia ja ympäristöä on suojeltava markkinoiden ylivoimalta.
Oliko vasta Euroopan parlamentissa äänestetty tupakkatuotedirektiivi turha, vaikka juuri tupakointi on suurin yksittäinen terveysriski Suomessa? Suomen lääkäriliiton mukaan joka toinen tupakoiva kuolee tupakoinnin aiheuttamiin sairauksiin.
Ovatko pyrkimykset luoda digitaaliset sisämarkkinat vain ajan hukkaa? Pystyykö enää yksikään maa yksin huolehtimaan ruokaturvallisuudesta tai ilmastonmuutoksen estämisestä tai kansainvälisen rikollisuuden torjunnasta. Kaikkiin näihin tarvitaan yhteistä poliittista tahtoa ja tehokasta yhteistä lainsäädäntöä? Entä ajankohtainen Lambedusa? Miten voi kukaan kuvitella, että Sievin tai Taivalkosken kokoinen Lambedusan kunta Italiassa voi selvitä Syyrian tragedian aiheuttamasta onnettomuudesta ja pakolaistulvasta?
Turhaksi direktiiviksi on jo ehditty nostaa kampaajien työsuojelua edistävä direktiivi, joka on leimattu ”korkokenkädirektiiviksi”. Minulta esimerkiksi PAM on jo pitkään kysellyt kampaajien työoloja parantava direktiivin perään, sillä juuri kampaajat altistuvat työssään monille myrkyllisille kemikaaleille. No, nyt ei tule.
Pian päättynyt vaalikausi on ennakoinut tulevaa. Työelämän kysymyksissä oikeistohenkinen komissio on ollut laiska tuomaan esityksiä parlamenttiin. Ei ole tullut työaikadirektiiviä, ei työsuojelustrategiaa, ei rakennemuutosten ennakointia koskevaa esitystä, vaikka juuri näitä uudistuksia parlamentti on vaatinut. Vielä vuosi sitten moni viisas ennusti Suomessakin euron romahtamista ja EU:n hajoamista. On käynyt päinvastoin: velkakriisi on johtanut EU:n ja rahaliiton rakenteiden vahvistumiseen. Idean kestävyys joutuu vielä kuitenkin moneen testiin. Kreikka tulee koettelemaan vielä ainakin kerran.
Draama ei lopu ainakaan vaikenemalla.
Liittovaltiota EU:sta ei tule, mutta reilua yhteisvastuuta tarvitaan. Pankkien ja veronmaksajien keskinäisen riippuvuuden katkaiseva pankkiunioni on askel oikeaan suuntaan. Tarvitaan siis enemmän Eurooppaa. Vaikka yhteiset joukkovelkakirjat on julistettu tabuksi, niin yhdessä kotiläksyjen eli budjettikurin kanssa niistä voisi tulevaisuudessa olla hyötyä.
Kirjoittaja on europarlamentaarikko (sd.).