Lääkäreillä on jo parin vuoden ajan ollut lakiin perustuva velvollisuus ilmoittaa poliisille, jos he toteavat potilaansa terveydentilan heikentyneen pysyvästi niin, ettei se riitä ajokorttiin. Lääkäreiden perusopetuksessa tätä ei kuitenkaan oteta huomioon, ja täydennyskoulutuksessakin asia on ollut esillä vain rajoitetusti, huomauttaa Suomen Liikennelääketieteen yhdistyksen puheenjohtaja, professori Timo Tervo.
Vaikka liikennelääketiede tunnustetaan omaksi erikoispätevyydekseen, alalle erikoistuminen on kiinni käytännössä yksittäisen lääkärin omasta mielenkiinnosta. Niinpä tähän erikostuneita lääkäreitä löytyy koko maasta vain kolmisenkymmentä.
Alan koulutus on ollut koordinoimatonta ja pirstaleista. Aloite järjestelmällisen koulutuksen aloittamisesta eteni viime vuoden puolella jo varsin pitkälle ja asiasta saatiin jopa Suomen hallituksen periaatepäätös. Silti kokeilunkin aloittaminen Helsingin yliopistossa kaatui puuttuvaan rahoitukseen. Suurista summista ei ollut kysymys. Kokeilu olisi tässä vaiheessa vaatinut noin 400 000 euroa eli 20 senttiä jokaista ajoneuvovakuutusta kohti.
Tervon mielestä koulutuksen aloittaminen Helsingin yliopistossa olisi edelleen tärkeää, mutta itse hän katsoo jo kauemmaksi.
"Kyllä koulutus voitaisiin kokeilun jälkeen aivan hyvin laajentaa kaikkiin lääketieteellisiin tiedekuntiin, siis Ouluunkin."
Helsingissä lääkäriksi opiskeliville on opetusohjelmassa liikennelääketiedettä nyt ensimmäisen kerran kahdeksan tuntia.
Koulutuksen lisäksi samassa liikennelääketieteen yksikössä voitaisiin Tervon mielestä tehdä vaikeat ajokykyarviot. Arviot pitäisi muutenkin saada asiantuntijalääkäreiden tehtäviksi, hän sanoo ja suhtautuu epäillen esimerkiksi yksityislääkäreiden mahdollisuuksiin tehdä aina riippumattomia ratkaisuja tyyliin "jättäkää lähtiessänne sata euroa ja ajokortti kassalle".
Ruotsissa on valmistunut jopa mietintö liikennelääkäriasemaverkoston liikenneturvallisuudelle tuomista hyödyistä. Siellä pääteltiin, että verkoston tuomat hyödyt olisivat suuremmat kuin siihen sijoitetut varat.
Toisaalta Ruotsissa katsotaan kateellisena Suomen ilmoitusvelvollisuuslain sanamuodon perään. Ruotsissa vastaavassa laissa kun on lisäys, jonka mukaan "jos lääkärillä on syytä uskoa, että potilas noudattaa lääkärin sanallista kehotusta pidättäytyä ajamisesta, ilmoitusta ei tarvitse tehdä". Tämä on johtanut siihen, ettei ilmoituksia tehdä niin paljon kuin syytä olisi.
Liikennelääketieteen perusajatus on lääketieteen keinoin tai lääkäreiden asiantuntemuksella vähentää liikenteen uhreja. Tervon mukaan Suomessa tätä puolta ei ole juuri otettu huomioon esimerkiksi käytännön liikenneturvallisuustyössä. Hän toivoo, että esimerkiksi Liikenneturva ottaisi valistuksessaan ja toiminnassaan huomioon lääketieteen keinot yhtä hyvin kuin se on toiminut käyttäytymistieteiden hyväksikäytössä.
"Kuitenkin tilastoista selviää, että selvien kuljettajien kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa nopeusrajoitus on ylitetty vain kymmenessä ja Englannissa vain noin viidessä prosentissa tapauksista. Sairauskohtauksien tiliin menee samat kymmenen, itsemurhien osuus on niin ikään samaa luokkaa ja alkoholin aiheuttamista 30 prosentista voidaan arvioida ainakin kymmenen prosentin olevan alkoholismin - siis sairauden - aiheuttamia."
Tervo on sitä mieltä, että vähintään kolmannes vuosittaisista liikennekuolemista on terveydentilasta riippuvaisia. Näyttää myös siltä, että sairaudesta riippuvat onnettomuudet eivät tilastoidu kokonaisuudessaan. Näin voi tapahtua muun muassa dementiapotilaiden havaintovirheissä.
Tässä liikennelääketiede tuleekin kuvaan. Jos lääkärit osaisivat paremmin ottaa nämä riskit huomioon, voitaisiin potentiaalisesti vaikuttaa ennakolta noin 30 prosenttiin tapauksista, Tervo laskee ja viittaa samalla valtioneuvoston asettamaan vaatimukseen pudottaa selvästi liikennekuolemien määrää nykyisestä.
Asiantuntijalääkäreiden lisäämistarvetta korostaa myös suurten ikäluokkien tulo seniori-ikään.
"Kunnollisella asiantuntijalääkärien verkostolla päästäisiin siihen, että ajokykyarviot olisivat perusteltuja ja oikeudenmukaisia sekä arvion tekijän että arvioitavan kannalta. Lisäksi syntyisi tutkimustietoa, joka olisi sellaisenaan sekä liikenneturvallisuus- että lainsäädäntötyön käytettävissä."