Eduskunnan liikennevaliokunta aikoo lisätä painetta valtiovarainministeriön suuntaan liikenneinvestointien lisäämiseksi. Valiokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Martti Korhonen (vas.) sanoo suoraan, että poliittisen tahdon puuttuminen on suurin syy siihen, että liikenneväyliin on sijoitettu liian vähän rahaa.
"Onhan se ihmeellistä, kuinka paljon huonommissa olosuhteissa maamme tie- ja rautatieverkko on aikoinaan rakennettu ja nyt väitetään, ettei sen kunnossapitoon ja parantamiseen ole muka varaa!", hän jyrisee.
Liikennevaliokunnan vasta valmistuneessa, yksimielisessä valtiovarainvaliokunnalle osoitetussa lausunnossa, korostetaan, että väyläinvestoinnit ovat taloudellista toimeliaisuutta sekä sosiaalista että alueellista kehitystä tukevien vaikutusten vuoksi sijoituksia tulevaisuuteen, eivät pelkkiä budjetin kehyksiä rasittavia menoja.
Valiokunta katsookin lausunnossaan, että liikenteen rahoitukseen suunnattavien kehitysten tason tulee vastata jatkossa väyläpidon ylläpitoon ja kehittämiseen tarvittavia investointeja.
Väyläinvestointien listaaminen pelkiksi kulueriksi on Korhosen mukaan sietämättömän yksioikoinen näkemys, joka jättää huomiotta niinkin olennaiset asiat, kuin elinkeinopolitiikan, aluepolitiikan ja jopa liikenneturvallisuuden.
Liikenneturvallisuus ykköseksi
"Liikenneturvallisuus on juhlapuheissa kyllä esillä, mutta heti kun siihen pitäisi panostaa, törmätään kehysbudjetointiin ja valtionvarainministeriö on sormi pystyssä. Kuitenkin sitä voitaisiin kehittää kohtuullisillakin kustannuksilla: parantamalla tekniikkaa, suosimalla älykästä liikennettä ja esimerkiksi keskikaiteita rakentamalla", Korhonen huomauttaa
"Kun puhutaan liikenneturvallisuudesta, sen pitäisikin olla ykkönen ja talouden vasta kakkonen", hän linjaa.
Kun tiestö huononee tai liikennemäärien kasvaessa riskialttiita kohtia tulee lisää, kääntyy liikenneturvallisuuden kehitys huonompaan suuntaan ilman investointeja tieverkkoon, uskoo Korhonen. Joskin hän on valmis myöntämään, että liikennekurikin on höltynyt.
"Tien päällä näkee aivan liikaa liian suuria tilannenopeuksia ja riskiohituksia."
Valtiovarainministeriö on saanut liikaa valtaa muutenkin. Korhosen mielestä kokonaisuuden suunnittelua kiusaa se, että ensin lyödään kehykset kiinni ja sen jälkeen yritetään tasapainoilla sen sisällä. Hän katsookin, että aina kun valtio saa ylimääräisiä tuloja, olivat ne sitten liikelaitosten tuottoja tai valtionyhtiöiden osinkoja, niitä pitäisi käyttää olemassa olevan liikenneverkoston rakentamiseen ja ylläpitoon.
Yleisesti ottaen Korhosen mielestä päätieverkon kunnossapito toimii vielä jotenkin, mutta alemmalla tieverkolla ongelmat kasvavat koko ajan.
"Ajatellaan nyt vaikka paperitehtaiden puunhuollon turvaamista. Alkaa jo olla niin, että puut saadaan metsäautoteitä käyttäen maantien varrelle, mutta ei siitä enää tehtaalle."
Rata Oulusta etelään surkeassa kunnossa
Joukkoliikenteen kehittämisen tärkeydestä puhutaan myös paljon ja huolta kannetaan ilmastonmuutoksesta, mutta investointien valossa puheet ja teot riitelevät keskenään.
"Kannetaan suurta huolta Rovaniemen ja Kemijärven välisestä yöliikenteestä, mikä sinänsä on tärkeää, mutta samaan aikaan Oulu-Seinäjoki -väli on käsittämättömän huonossa kunnossa."
Korhonen kantaa huolta siitä, että nykysuunnitelmien mukaan rataa aiotaan korjata hankalasti pätkittäin. Sen seurauksena raiteille jo siirtyneestä tavaraliikenteestä osa siirtyy Korhosen ennustuksen mukaan takaisin kumipyörille. Lisäksi matkustajiakin karkotetaan, kun heitä aiotaan hankalasti kuljettaa linja-autoilla kulloisenkin rakennuskohdan ohi.
Korhosen mielestä uusi rata kannattaisi rakentaa entisen viereen ensin ja korjata vanha nykyaikaiseksi vasta sen jälkeen.
Kaiken lisäksi vaikuttaa siltä, ettei itse rakennustyössäkään ole sen tarvitsemaa pitkäjännitteisyyttä.
"Näyttää siltä, että työtä viedään eteenpäin parin, kolmen kuukauden periodeilla ja sitten jäädään odottamaan lisäbudjettia, jonka jälkeen nähdään, jatkuuko työ vai ei. Tällainen toiminta ei voi olla edes valtiontalouden kannalta järkevää."
Hän ihmettelee myös intoa niin kutsuttuihin vaihtoehtoisiin rahoitusjärjestelyihin.
"Ei niillä mitään säästetä. Yksityisrahoitteisesti rakennettu tie tulee kalleimmaksi veronmaksajille, sillä rakentaja haluaa sijoitetulle pääomalle kunnon tuoton. Ja lainaakin valtio saa yleensä matalammalla korolla kuin yksityiset tai kunnat", hän muistuttaa.
Autoverolinjaus tehtävä selväksi
Nykyinen autoverotusmallikaan ei Korhoselta kehuja saa: "Se on vuosikymmenten aikana tilkkutäkkimäisesti koottu, usein paikattu ja järjettömän monimutkainen eikä enää nykyaikana toimiva."
Hänen mielestään hallituksen olisi tehtävä nopeasti selväksi, mihin suuntaan mennään.
"Vaikka nopeita muutoksia ei saataisikaan aikaan, pitäisi kansalaisten tietää, mihin suuntaan ollaan menossa. On muistettava, että Suomi on iso ja suhteellisen harvaan asuttu maa ja henkilöautoliikenne on täällä näistä syistä aina välttämätöntä."
Muutoksien estämisen taustalta Korhonen löytää tutun sylttytehtaan, valtiovarainministeriön, jonka kantojen vuoksi asiat eivät mene eteen eikä taakse. Hänen mielestään siinäkään ei ole mitään järkeä, että ratkaisuja haetaan EU:n kautta ja määräyksiin tehdään viilauksia pakon edessä, sen sijaan, että koko järjestelmä uusittaisiin kerralla.
"En epäile ollenkaan, etteikö sellaista ratkaisua olisi rakennettavissa, jossa valtion potti ei edes pienenisi", Korhonen sanoo ja katsoo, että esimerkiksi dieselautojen käyttöveron poistaminen olisi yksi, nopea tie autokannan uudistamiseen ja autoliikenteen energiankäytön vähentämiseen.
Korhonen lupaakin, että liikennevaliokunta kasvattaa painetta näissä asioissa valtionvarainministeriön suuntaan, jotta kokonaisajatus ei häviä johonkin aamu-usvaan.
Lisäksi koko poliittinen järjestelmä kärsii, kun oppositiossa puhutaan toista ja hallituksessa toista samoista asioista. "Kyllä se ajaa kansalaiset epäuskottavuuden tilaan, mikä näkyy äänestysprosentissakin.