Liikennesäännöt ja käyttäytyminen liikenteessä ovat muuttuneet, ainoastaan liikennemäärärahat eivät näytä muuttuvan mihinkään, murehtii Suomen liikennelainsäädännön ja liikenneturvallisuuskysymykset juuriaan myöten tunteva varatuomari Henrik Lundsten.
"Meillä tunnutaan kuvittelevan, että liikenneturvallisuutta saadaan aikaan kielloin, määräyksin ja rangaistuksin. Lisäksi Suomea verrataan jatkuvasti Ruotsiin ja autoilijoille heristetään sormea, kuinka paljon parempi on Ruotsin liikenneturvallisuus. Kuitenkin jokainen Ruotsissa käynyt tietää, kuinka paljon enemmän valtio siellä panostaa liikenneväyliin ja tukee vielä kuntienkin liikennehankkeita avokätisesti. Lisäksi autokanta on tunnetuista syistä selvästi parempaa. Jos näiden seikkojen vaikutukset rajattaisiin pois vertailusta, saattaisi tulos kääntyä toisinpäin."
"Olin juuri tilaisuudessa, jossa liikenne- ja viestintäministeriön valtiosihteeri Perttu Puro antoi ymmärtää, että jatkossakin teiden rakentamiseen ja ylläpitoon osoitetut määrärahat pysyvät miljardin euron tasossa. Käytännössä tämä merkitsee siis edelleen sitä, että tieliikenteeltä vuosittain kerätään noin neljä miljardia enemmän veroja kuin siihen osoitetaan."
Muutoksia ja muuttumattomuutta
Lundstenin kirjoittama Tieliikennekirja osoittaa selvästi, kuinka nopeasti liikennettä koskevat lait ja määräykset muuttuvat Suomessa. Nyt jo 53. painokseen ehtineessä kirjassa kaikki viimeisen kolmen vuoden aikana mukaan tulleet uudet lisäykset ja muutokset on osoitettu harmaalla rasterilla. Kirjan nopeallakin selauksella selviää, että muutoksia on tänä aikana tullut noin 70.
"Viime vuosien muutoksista suurin osa on tullut suoraan Euroopan Unionin määräyksistä, toinen suuri joukko muutoksia koskee rangaistuksia ja kolmas koskee ajokortteja, lähinnä niiden saamisen ja ennen kaikkea menettämisen kiristämistä."
Silti joidenkin määräysten muuttaminen voi osoittautua hyvinkin vaikeaksi. Esimerkkinä Lundsten mainitsee kääntymissäännöt, jotka ovat sananmukaisesti 50-luvun jäänne.
Nykyisin risteyksissä on usein kaksi tai useampi kaista, mutta säännön mukaan kääntyvä ajoneuvo saisi risteyksen jättäessään käyttää niistä vain yhtä. Muissa maissa sanotaan selvästi, että kuljettaja voi risteyksessä käännyttyään valita kaistan liikennetilanteen ja tulevan kääntymisen edellyttämällä tavalla.
"Esimerkiksi Helsingin liikenne ei toimisi lainkaan, jos käännyttäisiin tiukasti vain lain kirjaimen mukaan. Pätevää oikeuden ratkaisua siitä, mikä paino ristiriitatilanteessa annetaan meillä vielä voimassa olevalle vanhentuneelle pykälälle ja toisaalta joustavalle liikenteelle ei ole olemassa."
Pykälän muuttaminen ei Lundstenin mukaan olisi kovinkaan iso homma. Sen voi vaikka kääntää suoraan Ruotsin vastaavasta pykälästä.
Ylinopeussakkoihin kohtuutta
Lundstenin mukaan hiomista löytyi myös rangaistuspuolella.
"Ylinopeuksista määrätyt päiväsakkoihin perustuvat rapsut ovat monesti täysin kohtuuttomat ja ovat toistuvasti herättäneet kielteistä huomiota ulkomaita myöten. Rikesakko pitäisi saada kiinteäksi ainakin Ruotsin tasolle eli 40 km/h ylinopeuksiin saakka, Lundsten linjaa. Saksassa raja kulkee 60 km/h tasolla.
"Kiinteän rikesakkorajan nostaminen olisi myös poliisin kannalta hallinnollisesti helpompaa. Asiaa täytyisi ajatella myös inhorealistisesti, poliiseja ei näytä tulevan lisää."
Yhtälailla Lundsten ihmettelee jatkuvasti esiin nousevia ehdotuksia 0,2 promillen rattijuopumusrajasta.
"Ajatellaan sitäkin poliisin kannalta. Joku puhaltaa esim. 0,21 ja heti on kaksi poliisia pois valvonnasta kuljettamassa henkilöä tarkempaan verikokeeseen tai tarkkuusalkometriin ja lopputuloksena saattaa usein olla 0,19. Koko tämän ajan poliisit ovat poissa mielekkäästä valvontatyöstä, esim. valvomasta törkeitä rattijuopumuksia."
Lundsten myös viittaa tutkimustietoon ja sanoo, ettei kukaan ole pystynyt osoittamaan, että alle 0,5 promillea olisi vaaraksi liikenteessä.
Valvonta
vääristynyt
Lundsten on valmis myös väittämään, että poliisin tunnetusti vähäiset valvontaresurssit painottuvat väärin.
"Vain rattijuopumuksista ja ylinopeuksista ollaan kiinnostuneita, hengenvaarallisista ohituksista ja muusta vaarallisesta liikennekäyttäytymisestä ei niinkään."
Myös suojateiden kunnioitukseen pitäisi puuttua.
"Laissa sanotaan selvästi, että tietä on annettava kansalaiselle, joka on astumassa suojatielle. Jos tätä pykälää valvottaisiin ja noudatettaisiin, se muuttaisi koko liikenteen ilmapiiriä. Nythän jalankulkijat meillä pelkäävät autoja. Muissa maissa, jopa nyky-Virossa jalankulkijaa todella kunnioitetaan."
Tieliikennekirja on vakiinnuttanut paikkansa suomalaisessa liikennekulttuurissa. Lundstenin oman arvion mukaan sen suurin ostajakunta löytyy kansalaisista, joilla on ajokortin suorittamisesta jo kulunut aikaa, mutta jotka haluavat pysyä ajan tasalla säädösten suhteen.
Toisen merkittävän ryhmän muodostavat työporukat, jotka hakevat kirjasta ratkaisuja liikennettä koskeviin kiistoihin ja kolmannen ajokortin vasta ajaneet, jotka löytävät sieltä koulukirjoja yksityiskohtaisemmat tiedot, miten eri tilanteissa on käyttäydyttävä.
Neljännen muodostavat sitten ne, jotka ovat joutuneet kolariin tai poliisin kanssa tekemisiin.
"Kyllä kirja on tehty lukijan vinkkelistä niin, että sieltä löytyy myös ohjeet, mitä tehdä, jos ei ole tyytyväinen sakkoon tai muutoin poliisin sanomisiin."