Kun Erik Nikkinen, tänään 60, iski ensimmäisen ammattilaisottelunsa Oulun Raatissa 21. heinäkuuta 1969, koko maailma istui televisioiden ääressä jännittämässä - selviytyvätkö astronautit Neil Armstrong, Edwin Aldrin ja Michael Collins kunnialla takaisin maahan maailmanhistorialliselta kuulennoltaan. Apollo 11:den paluulento käynnistyi liki minuutilleen samalla hetkellä, kun Nikkinen selvitteli voitokkaasti välejään Ranskan Michel Briatten kanssa.
Promoottori Elis Ask ei olisi hakemallakaan löytänyt epäsopivampaa päivää 34. Askin illalle.
Nikkinen sai kuitenkin harvalukuisen kotiyleisön edessä vauhdit, jotka veivät hänet aina EM-ottelun porteille. Ne eivät kuitenkaan koskaan oululaiselle avautuneet. Eivät avautuneet siitäkään huolimatta, vaikka Nikkinen kukisti vuorotellen koko kevyen sarjan eurooppalaisen kärjen ja oli parhaimmillaan saksalaisen Lothar Abendin ensimmäinen haastaja.
Mutta aina kun Nikkisen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt nousta EM-kehään, Keski- ja Etelä-Euroopan nyrkkeilymafia hommasikin oman miehen rahaotteluun.
Raha ratkaisee
Varma konsti EM-ottelun saamiseksi oli toki tiedossa - raha; ostetaan Abend Suomeen puolustamaan vapaaehtoisesti mestaruuttaan. Mutta mistä rahat ja varsinkin niin isot, että Abend olisi suostunut panemaan tittelinsä likoon? Nikkinen oli aivan liian vaarallinen mies kohdattavaksi pikkurahalla.
Nikkisen saamatta jäänyt EM-ottelu nousi esille vielä kymmenen vuotta tämän viimeisen ottelun jälkeen, kun Italiassa ilmestyvän Tutto Sportin nyrkkeilytoimittaja Alberto Verde kertoi näkemyksiään asiasta.
"Jos Nikkinen olisi päässyt samaan kehään Abendin kanssa, mestaruus olisi liki varmasti siirtynyt Suomeen. Sitä riskiä eivät Abendin taustavoimat uskaltaneet ottaa, varsinkaan kun Nikkiselle ei olisi löytynyt kunnon haastajaa Keski- tai Etelä-Euroopasta. Ammattinyrkkeilyssä kaikki nousee ja laskee rahaan. Niin kävi Nikkisenkin tapauksessa."
Nikkinen pääsi kuin pääsikin samaan kehään Abendin kanssa jopa kahteenkin kertaan, mutta silloin tämä oli jo entinen mestari. Nikkinen voitti molemmat ottelut selvästi. Jälkimmäinen käytiin Oulun jäähallissa 7. päivä heinäkuuta 1976. Se oli samalla Nikkisen 21 ottelun mittaisen uran viimeinen.
"Jos olisin hävinnyt Abendille, EM-ottelun menettäminen ei olisi tuntunut niin pahalle. Varsinkin ensimmäisestä matsista jäi melko suolainen sivumaku, kun pystyin voittamaan Abendin vain kolme kuukautta sen jälkeen, kun hän oli menettänyt tittelinsä", Nikkinen muistelee.
Katto romahti
Kun Nikkinen ei päässyt omassa sarjassaan iskemään tittelistä, hän suostui muutamiin harkitsemattomiin otteluihin. Ainakin selvästi raskaampi Jean Piervache olisi saanut jäädä kohtaamatta Pariisissa.
Nikkinen ei tiedä tänäkään päivänä, mistä suunnasta (ja millä) ranskalainen viidennessä erässä tempaisi.
"Hallin katto romahti päähän", Nikkinen kelaa ainoaa muistikuvaa, joka hänelle on ottelusta jäänyt.
Vaikka tyrmäys oli kova kokemus, vielä kovempaa oli kehään nouseminen Italian Uki di Pietroa vastaan varsinkin, kun tämäkin oli selvästi eri sarjaa kuin 168-senttinen Nikkinen.
"Ei voi sanoin kuvata, kuinka vaikeaa kehään nouseminen oli tyrmäyksen jälkeen. Mutta kun huomasin olevani edelleen pystyssä, vaikka Pietro pääsi heti kättelyssä vetämään kovan suoran päin otsaa, lähti ottelu luistamaan ja kääntyi loppujen lopuksi vielä voitoksi."
Erik Nikkisellä ei ole mitään harhakuvia nyrkkeilystä. Varsinkin ammattikehissä annettaan ja otetaan koko rahan edestä. Eikä pää ole mikään päärynäpallo, jota voi rajattomasti takoa.
"Nyrkkeilystä voidaan olla monta mieltä, mutta minun asiani olisivat tuskin tällä mallilla, jos en olisi nyrkkeillyt", sanoo Oulun Tarmon ensimmäinen Suomen mestari ja olympiakävijä.
Leipätöikseen Nikkinen ajelee omaa taksia Espoossa.
Erik Nikkinen kahvittaa oululaisia ystäviään torinrannan kahvila Makasiinissa tänään kello 14-18.
