OULU Oulun yliopistollinen sairaala on purkanut pitkän lihavuusleikkausjononsa.
Vielä viime kesänä leikkausta odotti 120 potilasta, joista osa oli jonottanut yli kaksi vuotta.
Syksyllä jonoa alettiin purkaa lisäämällä leikkausmääriä päivisin ja tekemällä lisätöitä iltaisin.
”Pitkä jono saatiin kokonaan hoidettua syksyn aikana. Leikkasimme viime vuonna 180 potilasta. Oys oli toiseksi vilkkain keskus Suomessa Helsingin jälkeen”, apulaisylilääkäri Vesa Koivukangas Oysista kertoo.
Tällä hetkellä potilas pääsee leikkaukseen hoitotakuun puitteissa eli kuudessa kuukaudessa siitä, kun hän saa lähetteen leikkaukseen.
Potilaiden pääsy leikkausjonoon kuitenkin ontuu monissa Pohjois-Suomen kunnissa.
Leikkaukseen pääsy edellyttää, että potilas on ensin yrittänyt laihduttaa muilla keinoilla, mutta yritykset ovat epäonnistuneet.
Terveyskeskusten pitäisi tarjota potilaille konservatiivista hoitoa lihavuuteen, mutta vain harva Pohjois-Suomen terveyskeskus tarjoaa sitä.
”Vain 30–40 prosentissa Oysin erityisvastuualueen terveyskeskuksista on tarjolla lihavuuden konservatiivista hoitoa. Suurimmassa osassa siis ei ole.”
Koivukankaan mukaan terveyskeskuksen pitäisi hankkia lihavuuden konservatiivinen ryhmähoito muualta, jos se ei pysty järjestämään sitä itse.
Toisaalta ihmiset eivät välttämättä tiedä, jos hoitoa on tarjolla omassa kunnassa. ”Esimerkiksi Oulussa sitä on.”
Tietyistä kunnista lääkärit ohjaavat potilaita lihavuusleikkauksiin aktiivisemmin kuin toisista.
”Esimerkiksi Kuusamo on kunnostautunut hyvänä toimijana, joka suhtautuu positiivisesti lihavuuden hoitoon.”
Koivukankaan mukaan nyt pitäisi lisätä erityisesti lihavuuden konservatiivista hoitoa terveyskeskuksissa.
”Oysin erityisvastuualueella asuu 700 000 ihmistä, joista 50 000:n painoindeksi on yli 35. He kaikki kuuluisivat jonkinlaisen hoidon piirin.”
Asenteet vaikeuttavat lihavuuden hoitoa yhä.
”Lihavuutta pidetään edelleen enemmän omana syynä kuin monia muita sairauksia, jotka ovat yhtä paljon omaa syytä.”
Lihavuuden aiheuttaman polvinivelkuluman tai aikuistyypin diabeteksen hoitoa pidetään itsestään selvänä, mutta itse lihavuuden hoitoa ei, vaikka sen hoito ehkäisisi sekä polvikulumat että aikuistyypin diabeteksen.
Koivukankaan mukaan nykyinen leikkauskapasiteetti riittää hyvin vastaamaan kysyntään. Leikkaukseen voitaisiin kuitenkin ohjata entistä useammat vaikeasta lihavuudesta kärsivät.
”Esimerkiksi aikuistyypin diabetesta sairastavia 18–20-vuotiaita voisi alkaa ohjata leikkaukseen.”
Lihavuusleikkaus maksaa itsensä takaisin arviolta kuudessa–seitsemässä vuodessa. Leikkaus ehkäisee lihavuuden aiheuttamia sairauksia ja kuolemia ja voi parantaa aikuistyypin diabeteksen.
Leikkauskuolleisuus on 0,1–0,2 prosenttia eli samaa luokkaa kuin polvi- ja lonkkaproteesileikkauksissa.