Kirjoittaja on kiertänyt
maailman meriä tilapäisapuna.
Vuosittain lukuisat purjeveneet kaipaavat syystä tai toisesta ylimääräistä käsi- tai silmäparia kannella ja sen alla: joskus aviosiippa vaihtaa harrastusta tai yksinpurjehtija kaipaakin seuraa. Joku onnekas voi päästä kilpaveneen tai luksusjahdin siirtoon satamasta toiseen.
Nykyisin kyytiä haluavia löytyy jo niin paljon, että ilmaisia purjehdusmatkoja on harvoin tarjolla. Maailman merillä seilaavat elämäntapapurjehtijat ovat äärimmäisen harvoin ökyrikkaita, ja matkalaista vaaditaan osallistumaan vähintään veneen muonituksen - riisin ja säilykkeiden - sponsoroimiseen omalta osaltaan. Yleinen taksa on 15-20 euroa vuorokaudelta.
Joskus oikeassa paikassa oikeaan aikaan voi siunaantua ilmainenkin ajelu.
Purjehtijoiden solmukohdissa, kuten Kanariansaarilla, Gibraltarilla, Karibialla tai Thaimaassa tiettynä aikana suuret venejoukot valmistautuvat muuttolintujen tavoin valtameriylityksille.
Lokakuu on hyvä aika notkua Gibraltarilla, samoin marraskuu Las Palmasin pienvenesatamassa, jos mielii Atlantin yli Karibialle. Matka kestää keleistä ja veneestä riippuen kolmisen viikkoa.
Toiseen suuntaan kannattaa pyrkiä Antigualla järjestetyn purjehduskilpailun (27.4.-3.5.2008) jälkeen, jolloin veneitä tuodaan kesäksi Välimerelle.
Thaimaasta lähtee vuosittain kymmeniä veneitä Intian Valtameren yli joko Välimerelle Punaisenmeren kautta tai etelään Mosambikiin ja Etelä-Afrikkaan. Ensimmäinen pysähdys on usein Sri Lanka. Ajoitus on tammikuun paikkeilla, hyviä liftauspaikkoja Thaimaan Phuket tai Malesiassa Lankawi, jossa voi nostaa peukaloa jo joulu-tammikuussa.
Paikallisiin vierasvenesatamiin kannattaa viedä ilmoituksia ja purjehtijoita voi yrittää bongata laiturien lisäksi satamien kahviloista ja baareista.
Tärkeimmät meriitit purjeveneeseen pyrkivälle ovat hyvä huumorintaju, hyvä psyykkinen ja fyysinen kunto sekä ihmissuhdetaidot. Ruoanlaittotaidot ovat valttia.
Purjehduskokemusta ei välttämättä tarvitse, tosin se auttaa ja tuo liftaajalle itselleen mielenrauhaa. Usein matkan aikana miehistö suorittaa veneen kunnossapitoa, joten mekaniikan alkeet hallitseva on aina haluttu matkustaja.
Tarjouksen osuessa kohdalle tulee selvittää kipparin ja muun miehistön purjehdustaito. Kipparilla on oltava selvä matkasuunnitelma ja tiedot reitillä vallitsevista tuulista ja merivirroista.
Veneen turvalaitteiden - pelastusveneen, pelastussoihtujen ja -valojen - on oltava päivitettyjä, jokaiselle tulee olla oma turvaliivi. Veneestä löytyvät toimivat VHS- ja SSB-radiot.
Hyvä tapa tutustua veneeseen ja miehistöön on osallistua veneen kunnostustöihin satamassa.
Muilta purjehtijoilta on hyvä kysyä neuvoa, jos omat tiedot eivät riitä päättämään veneen turvallisuudesta. On hyvä muistaa, ettei veneen koko kerro turvallisuudesta: pieni 25-jalkainen paatti voi olla paremmassa kunnossa kuin pintapuolisesti komea 60-jalkainen.
Purjeveneissä säilytystilat ovat minimaaliset. Mukaan kannattaa ottaa vedenpitävät housut ja takki, vaihtopaitoja, alusvaatteita, uimavehkeet, pyyhe, aurinkohattu, aurinkovoide, tarvitsemasi lääkkeet ja pitävät kansikengät. Kansikengiksi verrattomat ovat halvat kangastennarit, joissa on vaaleat, tasaiset pohjat.
Makea vesi säästetään usein juomavedeksi, hygienian voi pitää inhimillisenä vauvojen kosteuspyyhkeillä. Silmälaseja käyttävän kannattaa ottaa halvat varalasit mukaan.
Kun vene on valittu, liitetään matkalainen miehistöön ja kapteenin tehtävä on hoitaa maastapoistumisvelvollisuudet. Usein kipparit vaativat todistuksen siitä, että matkalaisella on jatkolento määränpäästä.
Hyvää kokemusta voi hankkia myös kotoiselta Itämereltä ankkuroitumalla vaikka Gotlantiin vuotuisen Gotlant runtin aikaan kesäkuun lopussa. Sieltä voi saada vaikka viikon paluumatkan Ouluun.