Järvien kemialliseen puhdistukseen käytetään alumiini- tai rautasuolaliuoksia, joiden metallit saostavat fosfaatin takaisin järven pohjalle ravitsemasta itsepintaisia leviä.
"Fosfaattifosfori on kasvien ja eliöiden elämän perusedellytys. Kun sen määrää säädellään, levätkään eivät pääse lisääntymään", myyntipäällikkö Pertti Peuraniemi Kemirasta selittää.
Ennen kemikaalien levittämistä järveä on täytynyt tutkia tarkasti ja mitata sille sopiva annos. Jos aineita kylvetään ylen määrin, saattavat järvestä kuolla myös kalat. "Jossain järvissä on hyvä, jos särkikalat vähenevät", Peuraniemi sanoo.
Suomessa on kemiallisesti puhdistettu muutama kymmenen järveä. Menetelmä soveltuu ainoastaan runsasravinteisiin pienehköihin järviin, joihin ei enää valu rehevöitymistä lisääviä aineita.
Vastuu järvien puhdistamisesta on alueellisilla ympäristökeskuksilla, jotka arvioivat vuosi sitten, että Suomessa pitäisi kunnostaa 1 500 järveä. Ympäristökeskukset eivät ole kuitenkaan suosineet kemiallista puhdistamista.
Kemiallisesti puhdistetuista järvistä ei kuitenkaan tule juotavaa vettä vaan ne puhdistetaan Peuraniemen mukaan ”yksinkertaisemmin ja suurpiirteisemmin” kuin juomavesi. Kemiallisen puhdistamisen hyvä puoli on, että se on halpa puhdistusmenetelmä. Pienen järven puhdistaminen maksaa alle satatuhatta markkaa.
Menetelmän heikkous on se, että se pitää uusia muutaman vuoden välein, jos ravintokuormaa ei ole saatu normaalitasolle.
Järven kemiallinen puhdistus tehdään yleensä keväällä, jolloin levät eivät ole vielä sitoneet fosfaattia itseensä.