Leutona talvena hiihtovaeltajalla on kahdenlaisia murheita. Ensimmäinen on lumen riittävyys, ja heti sen jälkeen tulee lumen laatu.

Hiihtäminen saattaa nimittäin muuttua raskaaksi, mikäli lämpötila sahaa nollan tienoilla. Lumi tarraa kenties suksien pohjaan. Ilmiötä kutsutaan takkalaksi.

Takkalassa suksien luisto loppuu kuin seinään. Jos normaalisti hiihtää retkiolosuhteissa vaikkapa kolme kilometriä tunnissa, takkalassa matka edistyy ehkä vain kilometrin tuntivauhtia.

Pahimmillaan lunta voi kertyä suksien pohjiin paksuiksi korkokengiksi, niin että liikkuminen on jopa huteraa.