Matkailun ympäristövaikutukset askarruttavat yhä enemmän. Se on monessa suhteessa ympäristön kannalta kestämätöntä.
– Vastuullisuus matkailussa on kasvanut, mutta ei samaa tahtia kuin tietoisuus, kiteyttää Oulun yliopiston matkailumaantieteen professori Jarkko Saarinen.
Vastuullisen matkailun ydintekijä on selkeä: matkustustapa.
Lentäminen on ympäristöä kuormittavin tapa, esimerkiksi junalla liikkuminen on ympäristöystävällisempää.
Positiivista suomalaisten tottumuksissa on, että kotimaanmatkailussa ei suosita lentoliikennettä. 80 prosenttia kotimaanmatkailusta tehdään henkilöautolla. Hän huomauttaa, että junaliikenteeseen verrattuna yksityisautoilu on ympäristölle erittäin haitallista.
Suomalaiset ovat tehneet kuluvan vuoden alusta neljä miljoonaa lentoa kotimaassa. Tämä tarkoittaa kymmeneksen kasvua viime vuodesta.
Ulkomaan vapaa-ajanmatkoista laivalla tehtiin 43 prosenttia. Laivaliikenne on lähes yhtä saastuttavaa kuin lentäminen.
Yleisesti ottaen ulkomaanmatkojen määrä on lisääntynyt 77 prosenttia viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Matkailun hiilijalanjälkeä arvioitaessa on perinteisesti tarkasteltu vain lentomatkailun päästöjä. Yhden Thaimaan Phuketin lennon päästöillä nelihenkinen perhe autoilisi kotimaassa kymmenkunta vuotta.
Kun lentomatkailun päästöihin lisätään hotellien ja lentokenttien ylläpito sekä turistien tekemät ostokset, hiilijalanjälki kasvaa.
Myös kakkosasunto ulkomailla paisuttaa hiilijalanjälkeä.
– Sen mielekkyyttä kannustan pohtimaan huolella.
Sosiaalinen paine vaikuttaa
Lentoliikenne lisääntyy tulevina vuosina entisestään.
– Sitä ruokkii matkailu, joka on kasvava talouden muoto.
Matkailusta on tullut normi.
– Työpaikan kahvipöydässä udellaan loman jälkeen, missä kävitte. Oletus on, että käydään jossakin. Matkailu on kulutushyödyke, jolla ilmennetään omaa identiteettiä.
Identiteettiä voi vihertää vaikkapa niin, että suosii kotimaan- ja lähimatkailua, hän vinkkaa.
Joka tapauksessa on yhä selvempää, että Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin ei ylletä ja että on alettava sopeutua ilmastonmuutokseen.
Sopeutumisesta huolimatta päästöjä on pyrittävä edelleen hillitsemään.
Vuoteen 2050 mennessä lento- ja laivaliikenteen osuuden koko maailman hiilidioksidipäästöistä odotetaan olevan yhteensä lähes 40 prosenttia, ellei niiden vähentämiseksi ryhdytä lisätoimiin.
Ratkaisun avaimena Jarkko Saarinen pitää säätelyä.
– Hyvä esimerkki on Ruotsi, joka on ottanut jokin aika sitten käyttöön lentoliikenneveron.
Professorilla riittää uskoa myös siihen, että yksilötasolla ryhdytään käyttäytymään järkevämmin. Tästäkin hänellä on antaa esimerkki.
– Harva pudottaa nykyään roskan kadulle tai luontoon. Näen, että myös isommassa kuvassa tällainen kuluttamiseen liittyvä yksilöllinen muutos on mahdollinen.