Puolen litran muovisessa pakasterasiassa möllöttää viisi tuhtia torakkaa. Saastaisenakin pidettyjen ötököiden kilvet näyttävät kiiltäviltä ja terveiltä, eivätkä ne edes haise. Neljän sentin mittaiset hyönteiset luotaavat laatikkoaan sarvilla rauhallisen näköisinä. Helsingin Petexpo-lemmikkimessuille tulleiden uteliaiden hyi-huudahdukset eivät niitä kiinnosta.
"Nämä ovat näitä pelkokerroin-lemmikkejä, samoja joita syödään siinä ohjelmassa", torakoiden emäntä Hilkka Hytönen esittelee.
Nämä nimenomaiset yksilöt ovat Madagaskarin sihiseviä torakoita. Ensimmäiset torakkansa Hytönen hankki Saksan messuilta neljä vuotta sitten. Nyt niitä on kotona terraariossa jo pari kolmesataa.
"Näitä on tummia ja vaaleampia", Hytönen mainostaa. Viiden tai kuuden kappaleen rasian sukukypsiä madagaskarilaisia saisi kympillä.
Torakoiden hengissä pitämiseksi ei luulisi tarvittavan ihmeitä, kun niistä on niin vaikea päästä eroonkin. Hytönen syöttää omilleen kalojen ruokahiutaleita ja murskattuja koirien ja kissojen nappuloita.
Mitä kivaa torakan kanssa sitten voi tehdä?
Hytönen kohauttaa hartioita. Niiden jaloissa on teräviä pykämiä, jotka tuntuvat ikäviltä paljaalla iholla. Viisaina ja hyvin sitkeinä pidetyille torakoille Hytösellä onkin ihan toisenlaista käyttöä.
"Mulla on liskoja jotka syövät niitä", hän perustelee. Mutta jotkut pitävät torakoita elossa ja lemmikkeinäkin.
Hytösellä on kotonaan myös jättikokoinen tuhatjalkainen lemmikki.
"Täällä messuilla mukana ollut myytiin heti. Kotona on vielä kaksi, uros ja naaras", Hytönen kertoo. Jättiläistuhatjalkaiset maksavat 20-30 euroa. Täysikasvuiselle 30 sentin lierolle hintaa tulee siis euro per sentti."
Hytösen tuhatjalkaiset ovat sen verran uusia, ettei hän vielä tiedä niiden lisääntymishalukkuudesta.
"Munat ovat pieniä ja mullanvärisiä ja jos niitä on, ne menevät helposti roskiin siivouksen yhteydessä", Hytönen kertoo.
Uroksen tunnistaa siitä, että niiden lukuisista jalkapareista seitsemännet puutuvat ja tilalla ovat lisääntymiselimet. Otuksen jalkaparien määrä kasvaa sitä mukaa kun ne kasvavat.
"Tuskin niitä tuhatta on milloinkaan", Hytönen arvelee.
Jostain päin Afrikkaa kotoisin olevat tuhatjalkaiset viihtyvät isossa, verkolla peitetyssä terraariossa tai akvaariossa. Pohjalle laitetaan katetta, joka pidetään kosteana. Tuhatjalkaiset ovat kasvissyöjiä ja ne nauttivat muun muassa kurkusta, salaatista ja vähän keitetystä porkkanasta, raakaan niiden leuat eivät pysty.
No mitä monijalkaisen makkaran kanssa voi puuhailla?
"No eipä paljon muuta kuin katsoa. Jos niitä häiritsee ne vetäytyvät kerälle. Jotkut päästävät ne kiipeilemään niskaansa, mutta niiden jalat tuntuvat inhottavilta."
Hytösen oma suosikki, pikku söpöliini, löytyy sekin pakasterasiasta. Söpöliini näyttää sisiliskolta, jonka hännässä on paise.
"Tämä on Australian paksuhäntä. Sillä on ihanat mustat silmät"", Hytönen lepertelee liskolle. Gekkoihin kuuluva paksuhäntä kuulemma haukahtaa säikähtäessään.
Kaikkiaan Hytösellä on kotona yhtätoista eri liskolajia. Vuonna 1996 hankittu ensimmäinen liskokin on vielä hengissä.
Mitäs tämän kanssa sitten harrastetaan?
Hytönen poimii liskon laatikosta varoen sen häntää, harvinaisen lemmikin peräsimen uusiutumiskyvystä kun ei ole vielä tietoa.
"Sitähän voi käyttää vaikka rintakoruna", Hytönen ehdottaa ja asettaa kalpean liskon paidalleen.
"Päivällä se on vähän tööt ja pysyy hyvin paikallaan. Yöllä se on aktiivinen eikä se silloin toimi koruna."