Kirjoittaja on Maikkulan yläasteen 9E -luokalta.
Maikkulan yläasteen ysiluokan viikon mittainen leirikoulumatka Islantiin alkoi kauniina toukokuisena aamuna Oulun lentokentältä. Kaikkien onnistui saapua ajoissa paikalle, joten ainakin siinä mielessä reissu alkoi lupaavasti. Ilmapiiri oli positiivisesti jännittynyt ja utelias. Minä, Emmi Pääkkönen, en ollut koskaan aikaisemmin matkustanut lentokoneella, joten sain matkatovereiltani rohkaisevia kommentteja "ei tää kone putoo - toivottavasti" -tyyliin.
Muutaman tunnin kestäneiden lentojen jälkeen laskeuduimme turvallisesti Keflavikin lentokentälle, josta lähdimme bussilla kohti Reykjavikia. Matkalla poikkesimme Sinisessä Laguunissa, eräänlaisessa ulkokylpylässä, jonka mineraalipitoisella, maidonvärisellä vedellä sanotaan olevan terveyttä edistäviä vaikutuksia. Kylpylässä saimme myös ensi kerran kokea Islannin rikinhajuisessa vedessä peseytymisen ihanuudet.
Saavuimme hostellille iltapäivällä, vaikka kello tuntui olevan jo paljon enemmän: Islannin aika on kolme tuntia Suomen aikaa jäljessä. Illalla kävimme yhdessä aterioimassa läheisessä ravintolassa, ja kävellessämme huomasimme jo useita eroja Suomen ja Islannin välillä: juuri kukaan ei liiku kävellen tai pyörällä saati rullaluistimilla, vaan joka toinen omistaa kalliin jeepin!
Valasretki avomerelle
Seuraavana päivänä tutustuimme Islannin nähtävyyksiin. Näimme geysirit, kuumat lähteet, joissa vesi oli kiehuvaa sekä Gulfoss-vesiputoukset. Islannin maasto oli karu, mutta kaunis: ei metsiä, mutta lumihuippuisia vuoria ja kirkkaina kimmeltäviä puroja. Retki oli väsyttävä, mutta hyvin antoisa.
Matkan puolessavälissä teimme muutaman tunnin mittaisen valasretken avomerelle. Miltei myöhästyimme retkeltä, sillä olimme poikien kanssa shoppailemassa läheisessä Kringla-ostoskeskuksessa ja unohdimme ajan kulun.
Valasretki vaati suurta tarkkaavaisuutta, jotta pystyi näkemään valaista vilaustakaan. Veneessä oli tähystäjä, joka ilmoitti, milloin valaita oli näkyvissä ja silloin myös veneen nopeutta pienennettiin. Sään muuttuessa aurinkoiseksi valaita oli nähtävissä jopa melko lähellä venettä.
Kotiin on ihana tulla
Yhden illan vietimme Rimaskolin koulussa, joka on Islannin suurimpia peruskouluja. Kouluun oli järjestetty disko meidän kunniaksemme, suomalaisille supertähdille. Tunnelma oli hieman vaivaantunut, sillä emme tietenkään olleet tutustuneet islantilaisiin nuoriin etukäteen, mitä nyt vähän sähköpostin avulla. Emme kuitenkaan antaneet sen kauaa häiritä, vaan aloimme bailata, välillä keskenämme, välillä islantilaisten kanssa.
Seuraavaksi päiväksi oli sovittu "virallinen" vierailu samaiseen Rimaskolin kouluun. Siellä esittelimme islantilaisille Suomea, Oulua ja omaa kouluamme. Olimme iltapäivään asti koululaisten kanssa paikallisella nuorisotalolla, jossa paistoimme hampurilaisia ja hotdogeja, pelasimme korttia, jalkapalloa ja muutamat (tyhmän)rohkeat yksilöt itseni mukaan lukien kokeilivat jopa seinäkiipeilyä. Jälkeenpäin islantilaiset sanoivat meidän kuitenkin olleen ujoja. Kai se sitten kuuluu suomalaisten perusluonteeseen, kuka tietää.
Ilmeisesti kotiinpaluu jännitti jo pääosaa ryhmästämme, sillä vain viisi oppilasta nukkui viikon viimeisenä yönä. Pysyimme hereillä lähinnä tyhmien inside-vitsien voimalla, ja on sanottava, että kyseinen yö oli varmasti koko matkan hauskin.
Viimeinen päivä ei sisältänyt juuri muuta kuin matkustusta ja loputtomalta tuntuvaa odottelua lentokentillä. Tunnelma oli todella uninen. Jouduimme odottamaan konettamme Ouluun Arlandan lentokentällä lähes neljä tuntia, enkä itse muista tehneeni muuta kuin torkkuneeni levottomasti kentän epämukavilla penkeillä. Oli ihanaa päästä viimein illalla kotiin nukkumaan.
On vaikeaa kuvata kaikkea kokemaamme. Matka oli todella onnistunut elämys ja henkilökohtaisesti ehdin jo kiintyä Islantiin. En tosin tiedä, kumpaa ikävöin enemmän: Islantia itsessään vai illanviettoja ja hauskanpitoa Islannissa luokkatovereiden kanssa.
