Kypärätemppu MM-finaalissa vuonna 1995. Voittomaali Naganon olympialaisten pronssiottelussa vuonna 1998. Osuma Torinon olympialaisten finaalissa vuonna 2006.
Edellä luetellut faktat kertovat olennaisen A-maajoukkueen pelaajasta numero 16. Ville Peltonen on yksi kaikkien aikojen parhaista suomalaiskiekkoilijoista.
Viime keväänä Peltonen nousi Suomen MM-kisahistorian pistepörssissä piikkipaikalle. Takana ovat Lasse Oksanen ja muuan Raimo Helminen.
- Minusta ja Helmisestä ei voi puhua samassa lauseessa, Peltonen kuittaa.
Hartwall Areenan pukuhuonetilassa istuu vaivautunut huippu-urheilija. Oman erinomaisuuden korostaminen ei kuulu Peltosen tapoihin.
Kehuminen jää kollegoiden vastuulle.
- Yhden pelin voi ehkä ratkaista vahingossa. Mutta kun sama kuvio toistuu vuodesta ja turnauksesta toiseen, ei kyse ole sattumasta, takavuosina Jokereissa Peltosen kanssa pelannut Tomek Valtonen kiteyttää.
Tuleva MM-turnaus on Peltoselle jo uran yhdestoista. Latviassa suurten maalien miehelle on varattu suuri rooli.
Taas kerran.
30. maaliskuuta 2003, tapahtumapaikka Oulun Raksilan jäähalli. Tulostaulun digitaalit pysähtyvät aikaan 90.57: Kärppien Pekka Saarenheimo kauhoo kiekon maaliin kädellään ja venyttää Jokerit-välieräsarjan ratkaisun viidenteen otteluun.
- Itke, Peltonen, itke, mylvii yleisö ja tarkoittaa tuomareita jututtavaa vieraskapteenia.
Todellisuudessa Peltonen on kaikkea muuta kuin itkijä tai diivaileva primadonna. Hyökkääjä on vetänyt sinivalkoisen edustusasun päälle aina sotatorven soidessa - väsymyksestä tai vammoista välittämättä.
Viime keväänä kipeytyivät vatsalihakset, jotka operoitiin vasta MM-kisojen jälkeen. Moni muu olisi luopunut leikistä, mutta Peltonen halusi ja pääsi Itävaltaan.
- Pystyin vielä auttamaan joukkuetta, Peltonen sanoo.
Peltosen itsekritiikki paisuu toisinaan kohtuuttomiin mittasuhteisiin. Mies vaatii paljon myös muilta.
- Maajoukkue tarvitsee vain sellaisia pelaajia, jotka painavat töitä sata lasissa. Joskus aiemmin mukana on ollut toisenlaisiakin tapauksia - ja siitä ei hyvää seurannut.
Ei ole vaikea arvata, mihin Peltonen viittaa. Pietarin MM-kisoissa vuonna 2000 osa suomalaispelaajista keskittyi kaukalon ulkopuoliseen edustamiseen.
Juopottelu sai päävalmentaja Hannu Aravirran harkitsemaan eroa kesken turnauksen. Jääkiekkopiireissä liikkuu tarina, jonka mukaan tilanne laukesi vasta, kun Peltonen kävi puhumassa yölinnuille järkeä päähän.
Peltosessa on paljon samoja piirteitä kuin eräässä Tuntemattoman sotilaan henkilöhahmossa. Vänrikki Koskelan tavoin Peltonen pystyy luomaan ympärilleen luottamuksellisen ilmapiirin.
- Ville on suuri johtaja, oli sitten kyse maa- tai seurajoukkueesta. Johtaminen tapahtuu tekojen kautta, vaikka ei puhelahjoissakaan ole vikaa, Tomek Valtonen virnistää.
Kahtena viime kautena Peltosen palkan on maksanut HC Lugano. Yksikään suomalaishyökkääjään sijoitettu frangi ei ole mennyt hukkaan.
Tänä keväänä Peltonen johti Luganon Sveitsin mestariksi. Kapteeni oli pudotuspelien toiseksi tehokkain (12+14=26) pelaaja heti seurakaveri Petteri Nummelinin (8+25=33) jälkeen.
Pelaajien keskuudessa Peltosen arvostus on huipussaan. Suuri suomalaisyleisö ei kuitenkaan aina ymmärrä sankarinsa arvoa.
Vääristymän selittää jääkiekkokulttuurin NHL-keskeisyys. Käytännössä arvo määritellään sen mukaan, miten pelaaja on onnistunut maailman kovimmassa jääkiekkosarjassa.
Vuoden 1995 MM-kisoissa Peltonen, Saku Koivu ja Jere Lehtinen muodostivat kuuluisan Tupu-Hupu-Lupu -ketjun. Koivusta ja Lehtisestä tuli tähtiä myös NHL:n mittakaavassa, Peltosesta ei.
Peltonen on pelannut urallaan 175 NHL-ottelua. Kunnioitettava luku, joka monen asiantuntijan mielestä tarkoittaa samaa kuin epäonnistuminen.
Tässä yhteydessä "epäonnistuminen" on liian raaka ilmaus. Olennaista on pohtia sitä, miksi läpimurto NHL-eliittiin jäi haaveeksi.
Peltonen ei osaa kysymykseen vastata.
- Peiliin pitää katsoa. Moni saa yrittää NHL:ssä vain muutaman pelin ajan. Minulle tarjottiin kunnollinen mahdollisuus, HIFK:sta maailmalle lähtenyt Peltonen myöntää.
Lopulta Pohjois-Amerikassa oli tarjolla rooli, jossa herui peliaikaa 5-10 minuuttia ottelua kohti. Peltonen halusi pelata enemmän ja palasi Helsinkiin - yllättäen Jokereihin - kesällä 2001.
Se oli Suomi-kiekkoilun onni.
Torinon olympialaisissa Peltonen näytti tasonsa. Pistepörssin viides sija (4+5=9) maailman parhaiden jääkiekkoilijoiden turnauksessa on meriitti, joka herättää ansioluettelossa huomiota.
Taakse jäivät muun muassa NHL-taivaan kiintotähdet Jaromir Jagr, Mats Sundin, Aleksandr Ovetshkin, Ilja Kovaltshuk ja Pavel Datsjuk.
Kuinka merkityksellistä oli näpäyttää arvostelijoita?
- Tuo (näpäyttäminen) on minulle aivan väärä motiivi jääkiekon pelaamiseen.
Peltonen ei pelaa näpäyttääkseen, vaan voittaakseen.
- Torinon hopea ei kirkastu silmissäni kullaksi ikinä. Tuollaisia tilaisuuksia ei tule usein, jos koskaan.
Tänään Peltonen on 32-vuotias, jääkiekkoilija parhaassa iässä.
-En tiedä, milloin lopetan, mutta pelejä ja kausia ei ole enää hirveästi jäljellä.
Kun numero 16 joskus lopettaa, katoaa kentiltä jotain, mitä ei voi koskaan korvata.
