Viime Marraskuussa kuollutJuice Leskinen sai sävellystensä taustalle huippumuusikoita ja -bändejä, joista parhain oli tänä kesänä uudelleen koottu Grand Slam. Yhtyeessä virtaa paljon pohjoissuomalaista verta, sillä kitaristi-laulaja Puntti Valtonen ja basisti-kitaristi-kosketinsoittaja-laulaja Ila Loueranta ovat Kemistä, kosketinsoittaja-sovittaja Anssi Tikanmäki Haapajärveltä.
"Kuluva keikkakesä on opettanut minulle, että ne kappaleet, joita olen Grand Slamin kanssa viimeiset kaksi kuukautta esittänyt, ovat koko kansan lauluja", jo Juice Leskinen Slam -kokoonpanoon vuonna 1980 Loueranta liittynyt tunnustaa.
Hän tapasi Leskisen ensimmäisen kerran 1970-luvun puolessa välissä, kun yksi hänen varhaisia Kemissä perustetuista yhtyeistään soitti Kellon nuorisoseuran talolla Juice Leskinen Coitus Intin lämmittelybändinä.
"Muistan hyvin, miten yhtyeen basisti Juuso Nordlund hyppäsi lavan etureunalle, ja rummutti siinä polveaan Panomies-kappaleen ajan", salskea multi-instrumentalisti muistelee.
Grand Slamia edeltävään Slamiin Loueranta liittyi niihin aikoihin, kun yhtye oli viimeistelemässä Tauko III -levyä syksyllä 1979. Albumilla on Leskisen ehkä kaikkein rakastetuin laulu, Viidestoista yö.
"Lauloin muutamat stemmat levylle. Jossain vaiheessa pomo sitten kysyi, haluanko mukaan bändiin, ja minähän menin."
Loueranta tunnustaa, että kuluneen kesän keikat ovat olleet antoisia. Totuttelu tilanteeseen, jossa Leskinen itse ei ole keikoilla mukana, on tehnyt esiintymisistä tavallista haastavampia.
Vuosina 1981-1986 Grand Slamiin kuuluneen Puntti Valtosen mielestä Leskisen laulut ovat niin tärkeä osa suomalaisen musiikin historiaa, että ne ansaitsevat tulla kuulluksi nyt ja aina.
"Juicen lauluille on yhä valtava tilaus", hän tiivistää.
Grand Slam on soittanut kesän keikoilla lauluntekijän vanhoja kappaleita niin perinteisillä kompeilla kuin väkevästi uudelleen sovitettuina versioina. Valtonen pitää esiintymisiä hienoina nostalgisina tuokioina.
"Grand Slam on kuin musiikillinen aikakone. Ihmiset eivät ole tulleet kiittämään meitä vain yksittäisistä lauluista, vaan koko keikkasetistä", hän hämmästelee.
Ennen Grand Slamiin liittymistään Valtonen ehti musisoida muiden muassa kemiläisissä Mika ja Pullasormet- ja Turo ja Torakat -yhtyeissä. Hän oli mukana myös Rockin SM-kisoissa vuonna 1980 uuden aallon sarjassa pronssia napanneessa Juha Kaunis ja pelkkää nollaa -kokoonpanossa.
"Kitaristin pesti Grand Slamissa oli minulle unelmien täyttymys, vaikka neljän vuoden ja neljänsadan keikan jälkeen alkoikin tuntua siltä, että koko Suomi oli käyty läpi jo monta kertaa", näyttelijäksi siirtynyt Valtonen tilittää.
Bändikeikkojen järkevää jaksottamista ei 1980-luvun alussa juuri tunnettu. Valtonen muistelee, että Grand Slam teki keikkoja tasaisesti aina tammikuun pakkasilta jouluun saakka.
"Muistan hyvin kuinka saimme kerran Nivalasta kolmenkymmenen asteen pakkasessa Tampereelle lähtiessämme lämmitellä bussimme moottoria kaasupuhaltimella, että saimme sen käyntiin. Ikimuistoisen kotimatkasta teki kuutamo, joka meitä koko monituntisen reissun ajan ikkunasta tuijotti."
Bändin ylityöllistyminen johti lopulta siihen, että yhtye vetäytyi kesken aktiiviuransa telakalle neljäksitoista kuukaudeksi.
"Rock oli Suomessa uutta, ja noihin vuosiin liittyi niin monia kovia musiikillisia latauksia, että niistä voi Saimaan risteilyineen ja lukemattomine keikkoineen puhua Suomen omana Woodstockina", Valtonen hehkuttaa.
Grand Slam esiintyy tänään
perjantaina Kemin Hullunmyllyn
terassilla. Viimeisen keikkansa
yhtye tekee lauantaina
Kantakievarissa Haapajärvellä.
