Tulipalot: Tältä näyt­tä­vät tu­li­pa­lon jäljet Oulun Ran­ta­ka­dul­la

Koulut: Oulun ainoa kak­si­kie­li­nen enk­ku­luok­ka pyörii Poh­jois-Ri­ta­har­jus­sa

Ihmiset: Hai­luo­to­lai­sel­la Juha Topilla on tai­to­ja, joiden vuoksi elo­ku­va­tuo­tan­not soit­ta­vat hänelle

Mainos: Tilaa Kaleva tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Lau­ta­ta­pu­lin takkaa – saatiin asua tois­ta­ky­tä vuotta maail­ma­sa, joka sit­tem­min on kavonnu

Nykyihimiset tuskittellee yksinäisyytensä ja syrijäytymisensä kans, mutta toisin oli ennen. Meijän perheellä oli elämän arpajaisisa käyny hyvä tuuri ko saatiin asua toistakytä vuotta maailmasa, joka sittemmin on kavonnu.

Olin nelijän vanaha ko isä sai työpaikan eesmenneen Oulu Oy:n sosiaalipäällikkönä. Muutettiin paikkaan nimeltä Pateniemi, josa toimi iso saha, kansainvälinen puutavaranvientiin keskittyny satama. Työväkiä oli ko meren muttaa, lapsilaumat sen mukasia. Olin ite ainua lapsi ja heti ensimmäisenä päivänä tulin pihasta kottiin ilimottaen äitille, että voijaan pelata heti vaikka pesäpallua ko naapurisa assuu kakstoista lasta.

Mitäpä ootta mieltä ko kerron miten ennenvanahaset virmat piti huolta työntekijöistään ja heijän perheistään? Ensinnäki melekein kaikki asu sahan omistamisa asunnoisa. Talloisa oli oma talakkari. Oli puutarhurit, jokka hoiti pihat kukkapenkkeineen kuntoon. Saha-alueella oli oma pankki, puhelinkeskus, palokunta, kirijasto, urheilukenttä, kansakoulu, oppikoulu, pyhäkoulu, lääkäri, terveyenhoitaja, sosiaalisisar, maatilanhoitaja, saunanlämmittäjä ja palovartija.

Väki oli värikästä, luokkaerot suuret, mutta sahanhoitaja ja sahatyömies kunnioittivat toisiaan. Sahanhoitaja pyssäytti varmasti ohikulukevan työmiehen kysyäkseen kuulumisia. Kukkaan ei syrijäytyny, vaan heikompilahajasekki pääsi aina sahalle töihin. Ihimisten väliset erot oli suuria myös mitä tulleen elämänkatsomukseen: naapuritalloisa asuvat niin kovan luokan kommunistit ko ison lestaatiolaisperheet, sulasa sovusa. Pitkähammeinen piippu-Reeta, sahan palovartija, piti polliisin tavvoin yllä kuria ja järijestystä. Humalaisia ei alueella nähty.

Tervettä oli sen ajan lasten elämä. Vappaa-ajanvietosta vastas yhtiö. Vuojen kohokohta oli lasten hiihtokilipailut, monta sattaa lasta hiihti tosisaan kilipaa yhtiön mestaruuesta. Polliisin rouvan pitämäsä pyhäkoulusa kävi jokkainen. Pyhäkoulu loi turvaa, virsien veisuu juhulan tuntua.

"Muutettiin paikkaan nimeltä Pateniemi, josa toimi iso saha, kansainvälinen puutavaranvientiin keskittyny satama."

Yhtiö oli luonteva osa jokkaisen arkia. Sosiaalisisar kävi perheisä vauvan synnyttyä, järijesti naisväelle ruuanlaittokursseja, opastusta mattojen kutomisseen. Äiteille piettiin äiti-iltoja ja järijestettiin kesäretkiä. Sammoin eläkeläisille. Lapsia kyyvitettiin satamäärin kesäleirille Koitelin kosken rannalle.

Klopalisaation kans oltiin tekemisisä ennen kö semmosta sannaa oltiin keksittykkään. Ulukomaalaisia laivoja tuli ja meni, vierasta kieltä kuuli tämän tästä.

Yhtenä pakkasjouluna satamaan tuli reikkalainen laiva, jonka miehistö oli pukkeutunu kesävaatteisiin. Heille järijestettiin vaatekerräys, sääliä herättivät. Eikä siinä vielä kaikki. Laiva joutu puutavaralastisa myrskysä merihättään matkalla Englantiin – ja uppos. Merimiesten kova kohtalo järkytti jokkaista ja vielä näin vuosikymmentenki takkaa tapahtuma muistuu murheellisena mieleen.

Nykyään tullee tuutin täyeltä uutisia irtisanomisista, asunnottomuuesta, syrijäytymisestä. Ihimisiä mitataan tulosyksiköisä, pörssikurssit ja Euroopan keskuspankki hallittevat keskustelua. On aivan liian palijo eripurraa työnantaja- ja työntekijäpiirien välillä. Maailma muuttuu aivan liian lujjaa, ei ihiminen pysy siinä vauhisa mukana. Presidentti Kekkosen sannoin: Terve järki näyttää olevan ominaisuus, jota on vähiten siellä, missä sitä tiukan paikan tullen eniten tarvittaisiin.

Ulla-Maija Mannisenmäki

Espoo