Sarjakuvataiteilija Lauri Ahtisen omaelämäkerrallinen kerronta puree. Hänen teoksensa Eropäiväkirja on yksi kymmenestä Sarjakuva-Finlandia-ehdokkaasta.
Palkinnon saaja selviää maaliskuussa, mutta Ahtinen on tyytyväinen ehdokkuuteenkin.
– Onhan tämä suomalaisen sarjakuvan vuoden pääjuttu.
Yllätyksenä ehdokkuus ei silti tullut. Ahtinen kertoo nähneensä viime vuonna ilmestyneen teoksensa eteen niin paljon vaivaa ja olevansa lopputulokseen hyvin tyytyväinen. Kokemustakin on: myös neljä vuotta sitten Ahtisen Homepäiväkirja oli ehdolla.
Eropäiväkirjassa tarinan päähenkilö käy läpi yhden suhteen lopun ja rakastuu uudelleen. Ahtinen ei peittele teoksen omakohtaisuutta. Dokumentista ei silti ole kysymys.
– Autofiktio on hyvä sana. Siinä pystyy vähän kääriytymään fiktion taakse, hän pohtii.
Autofiktiossa tositapahtumat sekoittuvat taruun. Omana kirjallisuudenlajinaan tai omaelämäkerran alalajina se on tuoreehko. Autofiktiosta on puhuttu vasta viime vuosikymmeninä.
Ei suodattamia
Ahtinen on kuluttanut lajityypin teoksia tarkkaan ja kokenut ilmaisutavan omakseen uransa alusta lähtien. Häntä ei hävetä, vaikka autofiktiossa tekijä väistämättä paljastuu.
– Minulla ei ole sillä tavalla suodattimia, että ajattelisin, että mikä aihe ketäkin kiinnostaa tai kuka voi pahoittaa jostakin mielensä, vaikka ehkä pitäisikin läheisten vuoksi.
Ahtinen perustelee valintaa myös mielikuvituksen puutteella.
– On helpompi rakentaa jotakin vinksahtanutta, kun siinä on oikeaa pohjalla. Se on vähän kuin tie, joka ohjaa johonkin suuntaan.
On esitetty, että kaikki taiteilijat tekevät viime kädessä omakuvia. Toiset vain pukevat sen päälle paksumman kerroksen fiktiota.
Lauri Ahtinen pitää ajatusta osuvana: taide on aina tekijästään lähtöisin, vaikka sillä jotakin muuta kuvattaisiinkin.
– Onhan selfieitäkin otettu niin kauan kuin on maalattu. Voisi sanoa, että taide määrittyy sen kautta, että siinä on taiteilijaa.
Hyvät vibat
Ahtinen on opiskellut kuvataidetta, ja hän on etevä kirjoittaja. Sarjakuvassa kuva ja teksti lyövät kättä. Se valikoitui taiteilijan mukaan ilmaisumuodoksi luontevasti, joskaan ei aivan perinteisimmässä muodossaan.
Tavoitteekseen hän kertoo kehittyä niin sarjakuva- kuin kuvataiteilijanakin.
Hän miettii, että olisi hienoa järjestää Oulun taidemuseolla näyttely. Ehkä vuonna 2026, kun Oulu on kulttuuripääkaupunki, jos on.
Ahtisella on hankkeesta “hyvät vibat”.
– Mahtavaa, että kaupunki ja poliitikotkin pääosin ovat innostuneita siitä. Hyvältä näyttää. Vaikka ei tulisikaan valintaa kulttuuripääkaupungiksi, niin jo nyt on nähtävissä, että kulttuurimyönteisyys on Oulussa lisääntynyt.
Hankkeeseen on kohdistunut kritiikkiäkin. Sen on sanottu olevan rahan tuhlaamista, kun pitäisi säästää. Toisaalta on esitetty, että Oulu ei ole kulttuurikaupunki eikä sellaiseksi tule.
Lauri Ahtinen on toista mieltä. Hän toteaa, että kulttuuriin sijoitettu euro tulee moninkertaisena takaisin kaikkine oheistuloineen.
– Sitä paitsi kulttuurin alalla toimivana tiedän, että Oulu on kulttuurikaupunki siinä missä mikä hyvänsä muukin kaupunki. Täällä on vaikka mitä, mutta sitä ei välttämättä huomaa, jos ei pidä silmiään ja korviaan auki.
Ahtisen Eropäiväkirja syntyi puolessatoista vuodessa. Tietokoneita vierastava Ahtinen kertoo prosessista podcast-haastattelussa, joka on kuunneltavissa Oulu247-sovelluksessa. Sovelluksen voi ladata ilmaiseksi Play Kaupasta ja App Storesta.