Laulu on Sem­ma­rei­den rakas har­ras­tus

Jyväskyläläinen mieskuoro Seminaarenmäen Mieslaulajat rikkoo keväällä ilmestyneellä Wunderbaum-albumilla kuoromusiikin traditioita. Mutkikkaissa laulelmissaan se sulattaa yhteen acappellaa ja lapsekkaita lorutuksia.

Jyväskyläläinen mieskuoro Seminaarenmäen Mieslaulajat rikkoo keväällä ilmestyneellä Wunderbaum-albumilla kuoromusiikin traditioita. Mutkikkaissa laulelmissaan se sulattaa yhteen acappellaa ja lapsekkaita lorutuksia.

Musiikki ei ole Semmareille liian vakava asia. Oboe ja maito -balladissa yhtye rappaa lapsuuden nostalgian tahdissa. Mein kleine mutterissa porisee Kraftwerkille ominainen germaani tahdikkuus ja Lauri-kappaleessa yhtye yhdistää alppitorvet ja kainuulaisen jurrikkamentaliteetin.

Autojen peruutuspeilissä roikkuva kuusen mallinen ilmanraikastin eli wunderbaum on aina yhdistetty enemmänkin maalaistaajamissa rälläävien japanilaiskaarojen junttiromantiikkaan kuin nokkelaan kuorolauluun.

"Wunderbaum on yhtä aikaa ihastuttavan raikkaisiin tuoksuihin, monipuoliseen värikkyyteen ja saksalaiseen erinomaisuuteen viittaava nimi", laukoo kuoron ykköstenoreihin kuuluva Turkka Saarikoski.



Teknologia
käytössä


Saarikoski kokee, että vuonna 1989 perustettu kuoro on kypsynyt 15 vuoden aikana kummasti.

"Elämänkokemus näkyy selvimmin ehkä juuri sanoituksissa ja laulujen sisällöissä, vaikka jaksamme yhä tehdä myös lapsellisia hömpötyksiä."

Saarikoski painottaa, ettei Semmarit ole vieläkään ammattimainen kuoro, vaan bändiympyröistä syntynyt projekti, joka kaipaa kovia treenejä ja keikkoja.

"Emme ole oikeita laulajia ja siksi raakaa työtä riittääkin."

Kesällä 2004 Semmarit on tehnyt keikkoja säästeliäästi ja lähinnä viikonloppuisin.

"Kuoro on meille enemmän elämäntapa ja rakas harrastus kuin elinkeino. Harvakseltaan keikkailemalla ehdimme myös itse lomailla ja hengailla tyttöystäviemme ja perheittemme kanssa."

Kun Semmarit aloitti toimintansa, kuoroa saattoi helposti pitää akateemisten musiikinopiskelijoiden sisäänpäinlämpiävänä vitsinä.

Wunderbaum-levyllä kuoro hyppää suomalaisen rockin hetteikköön.

"Laulut ovat muuttuneet sovituksiltaan mutkikkaimmiksi ja myös solistimateriaali on monipuolisempaa kuin aikaisemmin", tenori Turkka Saarikoski sanoo.

Myös teknologia on vienyt Semmareita eteenpäin. Siinä missä oululainen Mieskuoro Huutajat luottaa viimeisilleen vedettyjen äänijänteidensä ohella pellistä taottuihin torviin ja megafoniin, hyödyntää jyväskyläläiskuoro keikoillaan langatonta headset-mikrofonijärjestelmää.

"Oma hyvin hallinnassa oleva äänentoistojärjestelmä ja oma miksaaja ovat tuoneet kuoron sointiin bändimäistä äänimassaa."



Kunnosta
pidetään huolta


Ääni on laulajan tärkein instrumentti.

Turkka Saarikoski paljastaa, että Semmarit on hakenut äänenmuodostukseensa karaisua Alexander-tekniikkaa opettavan Martti Syrjän johdolla.

Kuoro pitää tiukkaa rotia myös fyysisestä kunnostaan.

"Pari vuotta sitten osa Semmareista kävi juoksemassa Tukholman maratonin. Ideana oli, että pitäisimme kunnostamme huolta niin, että voimme toteuttaa show'mme aina sellaisena kuin haluamme."

Semmareitten musiikki on pitkälti oikeiden soittimien laulaen jäljittelemistä.

Saarikoski kuitenkin näkee, että kuoro on enemmänkin populaarimusiikin sulatto kuin kuoroksi paisunut acappellayhtye.

"Mieskuoron perustaminen tuntui 1980-luvun lopulla riittävän hämärältä visiolta varsinkin, kun tavallisia rockbändejä syntyi kuin sieniä sateella."



Lauluihin tuovat särmää kaikki kuoron jäsenet


Monien kuorojen vastakohtana Semmareilla ei ole itsevaltaista taiteellista johtajaa. Laulut syntyvät viikkojen ja jopa kuukausienkin viiveellä, ja niihin tuovat särmää kaikki kuoron jäsenet.

"Show'mme on aina koko porukan yhteistyönä syntyvä kokonaisuus, johon kuoronjohtajalla tai yksittäisellä kuoron jäsenellä ei ole ehdotonta määräysvaltaa. Olemme demokraattinen yhteisö, eikä meillä ole despoottista johtajaa."

Rockelämäntyyliä kuoro on ehtinyt harjoitella lukuisilla klubikiertueillaan, jolloin kuoronjohtaja Reima Viitalan auktoriteetti pitää 22 laulajasta, ääni- ja valomiehistä sekä roudareista koostuvan mieskatraan kasassa niin henkisesti kuin fyysisestikin.

"Kuoron henkilökohtainen vastuu näyttää yhä vain riittävän siihen, etteivät rockelämän sulot heti tuhoa kuoron esiintymiskuntoa. Kuoronjohtajan auktoriteetista on pitempien kiertueiden aikana hyötyä esimerkiksi kaljanjuonnin säännöstelyssä."

Ilmoita asiavirheestä