Laulaja Olavi Uusivirta rakastaa lyriikkaa, varsinkin, jos siinä on "nyrjähdystä". Tämä sama ominaisuus on Olavin mukaan tärkeää saavuttaa myös musiikissa. Uuden levyn biiseillä mies haluaa ottaa kantaa muun muassa kauneudenpalvontaan ja sen aiheuttamiin oireisiin.
Olavi Uusivirran uusin albumi on tekijälleen erityisen henkilökohtainen. Muusikko kertoo, että biisit muistuttavat päiväkirjamerkintöjä.
"Mielleyhtymät, joita saa levyä kuunnellessaan, ovat tietenkin jokaisen kuuntelijan omia. Toivon, että biiseihin olisi helppo samastua. Uskon jotenkin, että ihmisiä yhdistää samanlainen elämän ydin ja että kokemukset ovat lopulta samanlaisia", Olavi maalailee.
Säveltäjä kertoo, että myös kuoleman piti tulla melko isona teemana levylle. Lopulta viikateveikko jäi vaanimaan vain parille biisille. Me ei kuolla koskaan -kappale sai nimibiisin paikan.
Laulu kertoo parisuhteesta, mutta sen voi Olavin mukaan nähdä peilaavan myös yleistä asennetta. Media ja mainosmaailman kuvastot levittävät miehen mielestä sairasta mallia elämästä.
"Havahduin yhtäkkiä tajuamaan, että ihmiset elävät niin kuin eivät koskaan kuolisi. Nuoruuden ja kauneuden ihannoinnilla ei tunnu olevan mitään rajaa. Nuoruus on ikuista -ajatus on aika absurdi. Se kun ei voi lopulta pitää paikkaansa", hän huomauttaa.
Iltasaduksi Taehovia
Lapsena Olavi sai kuunnella iltasatuinaan monen monta isän lukemaa Taehov-novellia. Olaviin kirjojen epätodellinen sävy, tragikoomiset kohtalot ja lämmin, ymmärtävä ihmiskuvaus tekivät vaikutuksen. Tämä ehkä selittää, mitä tarkoittaa, kun Olavi puhuu "nyrjähdyksestä".
"Yritän aina saada biiseihini jonkinlaisen nyrjähdyksen - yllätysmomentin, joka aiheuttaa mielettömän ahaa-elämyksen tai samastumisen. Poplyriikassa hyvänä esimerkkinä voisivat olla vaikka Gösta Sundqvistin tai Samuli Putron tekstit."
Olavi kuvailee, että esimerkiksi suomalaisen miehen rakkaudentunnustus voi olla lähes nyrjähdyksenomainen kokemus, ainakin esittäjälleen. Siinä kun yhdistyvät herkkyys ja romanttisuus sekä karuus ja vähäpuheisuus.
"Kun puhutaan rakkaudentunnustuksesta, en edes antaisi hirveän suurta itseisarvoa sanoille. Sanat kun tuntuvat aina olevan enemmän tai vähemmän likiarvoja. Eri ihmisille sanat tarkoittavat aina vähän eri asioita."
Eikö sananikkari luota sanan voimaan? Olavi vastaa, että lyriikan hienous on juuri siinä, että kun runon lähettää matkaan, luovuttaa samalla sen koko tulkinnan lukijalle ja kuulijalle.
Raskaan sarjan klassikkoja
Kun runoihin päästään, ei Olavia pidättele mikään.
"Eino Leino oli nero. Mä näen hänet tavallaan myös lauluntekijänä. Leinon runot alkavat jotenkin automaattisesti soida päässä. Sama vaikutus on Aleksis Kivellä", Olavi hehkuttaa.
Olavi kertoo jopa säveltäneensä Aleksis Kiven Metsämiehen laulun uusiksi.
"Terve metsä, terve vuori, Terve, metsän ruhtinas", muusikko tavailee runonlausuntaa.
"Laulun sanoissa on oikeaa poppismeininkiä. Voisin jopa nähdä J. Karjalaisen veisaamassa tätä biisiä",
Mies onkin perustanut serkkunsa Jiri Kurosen kanssa pienlevy-yhtiön, jota "harrastuksenaan" pyörittää. Unelmia ei tältä mieheltä puutu. Dramaturgi, runoilija, elokuvaohjaaja, Olavi alkaa luetella ja toteaa lopulta, että voisi mennä töihin vaikka rapualukselle Färsaarille.