Kolumni
Tilaajille

Lastensuojelun tilastot ovat karua luettavaa ja kertovat yhteiskunnan epäonnistumisesta

Limingan koulukodissa asuvilla nuorilla on niin rankka tausta, ettei sellaista toivoisi pahimmalle vihamiehelleenkään. Korjaavia lastensuojelutoimia tarvitsevien lasten määrä pitäisi saada mahdollisimman pieneksi satsamalla ennaltaehkäisyyn, kirjoittaa päätoimittaja Sanna Keskinen.

Lastensuojelu nousi tällä viikolla otsikoihin, kun eduskunnan oikeusasiamies Maija Sakslin otti kantaa Limingan koulutuskeskuksena tunnetun, valtion omistaman koulukodin toimintaan (Kaleva 2.7.). Oikeusasiamiehen mukaan koulukodissa on lainvastaisesti muun muassa rajoitettu laitoksessa asuvien lasten ja nuorten liikkumisvapautta. Lisäksi käytössä on ollut rangaistuskäytäntöjä, joita lain mukaan ei saisi käyttää.

Limingan koulutuskeskus tunnetaan paikkana, jonne sijoitetaan lapsia ja nuoria, joilla on poikkeuksellisen rankka tausta. Monet heistä ovat tehneet kovia rikoksia, ja osalla on vakava huumeongelma. Kyse ei siis ole mistään viattomista lapsukaisista, vaan kovan elämän koulimista nuorista, joiden elämänhallinta on hukassa.