Joulu on lasten haaveiden aikaa, lapsuus on isojen unelmien aikaa. Lasten unelmat ovat meidän aikuisten näkökulmasta epärealistisia, ne kuitenkin kertovat siitä maailmasta, jossa lapset elävät.
Olen läheltä seurannut kolmen suomalaisen lapsen unelmia ja suunnitelmia aikuisuuteen. Ensimmäinen kertoi, että sitten aikuisena he hankkivat kavereidensa kanssa ison rekan. He matkustavat sillä eri puolille maailmaa, Japanin ollessa matkan kohokohtana. He asuisivat rekan perävaunussa ja ajaisivat rekkaa vuorotellen, ettei kukaan väsyisi liikaa.
Toinen haaveili muuttavansa kavereidensa kanssa isoon taloon ja sinne otettaisiin kissoja hoitoon, muutamia myös ihan ikiomaksi. Koska kissat on niin söpöjä ja he kaikki rakastavat kissoja.
Kolmas lapsi suunnitteli rakentavansa kolmen kaverinsa kanssa hotellin. Pohjapiirroksia piirrettiin, ja tilaa oli varattu uima-altaalle, huvipuistolaitteille ja isolle vastaanottotiskille, jossa he itse ottaisivat asiakkaat vastaan. Rahaakin jo säästettiin hankkeeseen.
Nämä haaveet kertovat lasten turvallisesta maailmasta, jossa kaikki on mahdollista, ja että heillä on ystäviä. Heidän asiansa ovat siis hyvin. Nyt Suomessa eletään uhkan ilmapiirissä, muuttuneeko lasten unelmat?
Mitä miettinevät lapset Ukrainassa, Gazassa, Syyriassa… lämmintä ja turvallista kotia ja koulua? Väkivallan ja sodan loppumista? Perheen ja suvun yhteisiä aterioita?
Isoja ja pieniä haaveita, toivottavasti alkava vuosi tuo rauhan sotiviin maihin ja monen lapsen haaveet toteutuu. Ja meillä täällä lapset saavat edelleen unelmoida isosti.
Aila Outinen
Oulu