”Isäni on juonut niin kauan kuin minä muistan. Kun isä juo, mitä vain saattaa tapahtua. Etenkin jos hänellä on laskuhumala ja juomista puutetta, hän saattaa olla tosi ärtynyt ja arvaamaton. Olemme usein paenneet kotoa. Äiti on monesti huomauttanut isälle jatkuvasta juomisesta, ja silloin olemme kyllä saaneet lähteä karkuun ja lujaa”, Jessica, 17, kertoo.
Hän on elänyt lapsuutensa pienellä kylällä, jossa kaikki tietävät isän juomisesta, mutta kukaan ei puutu siihen.
”Meillä ei oikeastaan ole ollut juuri paikkoja, joista hakea tukea tai turvaa, koska myös naapureiden miehet käyvät meillä juomassa. Koskaan ei uskalla mennä nukkumaan ennen kuin tietää, että isä on sammunut, ettei vain tapahdu mitään kamalaa. Äiti taas ei uskalla jättää isää, kun niillä on joitain yhteisiä velkoja, joista se pelkää, ettei selviä ilman sitä.”
Kodin arki pyörii lähinnä perheen äidin ja lapsien varassa.
”Isä käy kyllä töissä, mutta joutuu olemaan monesti töistä pois juomisen tai krapulan takia. Mutta kaikista pahimpia ovat kyllä viikonloput ja lomat. Silloin juomisella ei ole enää mitään rajaa”, hän tuhahtaa.
Arkeen kuuluu taistelu alkoholia vastaan.
”Me kaadetaan monesti viinaa pois ja piilotetaan kaljapulloja. Se on osa arkea. Koitamme tuhota aina mahdollisimman suuren osan alkoholista. Isä taas ei useinkaan hoksaa sitä, kun on niin päissään. Se luulee, että on juonut kaikki”, Jessica hymähtää.
Muutto pois kotoa
Pari kuukautta sitten Jessica muutti pois kotoaan. Hän ei enää kestänyt olla kotona ja halusi sieltä mahdollisimman nopeasti muualle.
”Minusta tuntui, etten yksinkertaisesti enää jaksanut kuunnella sitä juoppojen huutoa. Ja oma tilanteeni on kyllä helpottanut. Tuntuu että voin vihdoin elää lähes normaalisti.”
”Toisaalta huolettaa tosi paljon, miten äiti ja veljet pärjäävät isän kanssa. Heidän takiaan minä käynkin kotona. Ja nyt kun en enää asu siellä, voin ottaa pikkuveljiä minun luokseni käymään. Ihan vain sen takia, että nekin saisivat välillä muuta ajateltavaa ja pääsisivät pois sieltä juoppojen keskeltä.”
Jessica uskoo että isän juominen tulee jättämään elinikäiset jäljet.
”Se on jatkunut niin pitkään, että se tuntuu olevan jo osa minuakin. Lisäksi oma kantani alkoholiin ja kaikkiin huumausaineisiin on tosi pidättyväinen, ja olen päättänyt että en ikinä anna elämässäni huumeille tai alkoholille minkäänlaista valtaa.”
Kesäloman alettua Jessica tietää isän taas aloittaneen ryyppäämisen.
”Haluaisin sanoa muille alkoholistivanhemmille että pysähtykää miettimään, miltä se kaikki lapsen silmissä näyttää. Itse tunnen isääni kohtaan lähinnä suurta vihaa ja surua. Vanhemman jatkuva juominen jättää lapseen lähtemättömät jäljet.”
”Ja niille, jotka joutuvat olemaan alkoholistivanhemman kanssa, miettikää, onko teillä ketään, jonka puoleen voisitte kääntyä. Minulla on kuitenkin äitini, joka on pitänyt maailmani pystyssä.”
Haastateltavan nimi on muutettu.
