Minun lapsuuden, nuoruuden luontokuvaa ei enää ole. En lapsuusmaisemaani tunne, niin perusteellisesti sen on nykyinen metsänhoitopolitiikka tuhonnut, muovannut tuntemattomaksi.
Miten ja miksi, ja onko vauhti ollut liian kova ja kyltymätön ihmisten ahneus. Syömmekö tulevaisuuden jälkeemme tulevilta sukupolvilta? Mitä on muuttunut ja miten?
Lähimetsien monimuotoisuus on kerta kaikkiaan hävinnyt. Metson asujaimet, ronipetäjäkankaat on hakattu paljaiksi, kuusikot kumottu.