Kuluvana vuonna vietetään YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 30-vuotisjuhlaa. Myös edustamani yhteisö Auta Lasta ry juhlii tänä vuonna 50:ttä toimintavuottaan. Annikki Raatikaisen yksityishenkilönä 1950-luvulla aloittama lastenkotityö on vuodesta 1969 alkaen jatkunut yhdistysmuotoisena, ja kasvanut vuosien saatossa merkittäväksi lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen toimijaksi ja kehittäjäksi Suomessa.
Lapsemme elävät useilla mittareilla mitaten paremmassa maailmassa kuin lapset puoli vuosisataa sitten. Kuritusväkivalta sekä tapaturmakuolemat ja -loukkaantumiset ovat vähentynyt Suomessa huomattavasti. Alaikäiset käyttävät päihteitä aiempaa vähemmän ja ovat monien muidenkin asioiden suhteen aikuisväestöä valistuneempia.
Silti lapsuus on tänäänkin monenlaisten haasteiden edessä. Perheiden taakkana on tuttuja vanhoja tekijöitä, kuten lapsiperheköyhyyttä, vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmia ja muuta sairastamista. Yhä useammat lapset kohtaavat vanhempiensa parisuhteen kariutumisen, ja joidenkin lasten raskas osa on menettää vanhempansa kuoleman kautta. Kouluterveyskyselyissä aiempaa useammat lapset ovat kertoneet myös kokemastaan yksinäisyydestä. Useamman em. ongelman kasaantuminen yhden perheen osalle merkitsee tutkimusten mukaan kohonnutta syrjäytymisriskiä.
Kotimaan rajojen ulkopuolella Syyrian sota-alueella elävien noin 30 suomalaisen lapsen tilanne haastaa päättäjiämme lapsen oikeuksien sopimuksen käytännön toteuttamisessa. Näitäkään lapsia ei voi jättää heitteille vanhempien huonoihin valintoihin vedoten. Oli lapsuuden turvallinen ympäristö vaarantunut sitten sotatraumojen, epävakaan kasvuympäristön tai aiemmin mainittujen perheiden elämäntilanteiden muutosten vuoksi, on sivistyneen hyvinvointivaltion suojeltava jokaisen lapsen oikeutta turvalliseen lapsuuteen. Meidän on pidettävä huolta pienistämme, oli lapsuus uhattuna sitten lasta ympäröivästä maailmasta tai lapsen omasta toiminnasta johtuen.
Lapsuus on ihmiselämässä kaiken perusta. Yhteiskunnalle suurin uhka ei ole radikalisoituneiden vanhempien lapset vaan se, ettemme auta, kuule ja tue lapsiamme ja heidän perheitään riittävän ajoissa. Syrjäytymisen ehkäiseminen alkaa jo syntymättömän lapsen turvallisen kehityksen suojelemisesta. Lapsuuden suojeleminen on paras keino vähentää päihde- ja mielenterveyspalveluiden tarvetta sekä rikosseuraamusten kustannuksia.