Avaan älypuhelimeni ja avaan somen. Olen somessa, ja äiti huutaa: “Syömään!” Vastaan myöntävästi, mutta hetken kuluttua aikaa on jo vierinyt tunteja ja ruoka on nyt kylmää. Mihin tämä elämä kuluu, jos olemme joka ikinen päivä somessa ja emme muista keskittyä nykyhetkeen ja miettiä, mitä oikeasti on mielessä?
Jatkuva puhelimen käyttö vie pois sosiaalisuuden ja jäämme yksin puhelimemme kanssa. Monille jopa 3-vuotiaille annetaan kännykkä tai tabletti, joka vie lapsilta ja nuorilta tärkeän kehityksen ja lapsuuden hyvät puolet. 10-vuotiaalla puhelin on hyväksyttävää, mutta kuuluisi olla rajoitukset.
Ei saisi olla myöskään mitään sovelluksia, joita ei kuuluisi sen ikäiselle antaa, esimerkiksi Snapchatia, TikTokia tai Instagramia. Näistä sovelluksista lapset saavat väärän käsityksen, että heidänkin pitäisi kasvaa nopeammin, näyttää hyvältä ja, että heillä pitäisi olla kaikki suosituimmat tuotteet, mitä internetissä olevilla lapsilla on.
Ongelmana on siis se, että monet nuoret pilaavat lapsuutensa ja alkavat esittämään vanhempaa, kuin he oikeasti ovat, ja tämä on todella harmillista, koska lapsuus on lyhyin aika elämästämme.
Ongelmana on myös se, että ihminen osaa olla sosiaalinen vain puhelimen välityksellä tai ei ollenkaan. Alkuperäisesti puhelimen käyttö tarkoitushan oli, että puhelin lisäisi sosiaalisuutta muiden ihmisten kanssa ja se on mennyt juuri päin vastoin. Jonkun verran sosiaalisuutta on lisännyt se, kun voimme soittaa puhelimella kaukanakin oleville ihmisille helposti.
Puhelimen jatkuva käyttö pahentaa unen määrää, mikä voi näkyä koulun arvosanoissa ja osallistumisessa. Sen käyttö myös pienentää aktiivista liikkumista, mikä lisää paikallaan istumista. Ryhtikin voi pahentua ja hartiat voivat olla kipeät.
Ratkaisu ongelmaan olisi joko se, että puhelin annetaan vasta 10-vuotiaana, ja että puhelimeen laitettaisiin aikarajoitukset ja katsottaisiin, mitä sovelluksia siellä on. Toiseksi jos 7-vuotiaille antaisi puhelimen, siinä saisi olla vain soitto ja viestien lähettämisen mahdollisuus. Tämä mahdollistaisi lapselle hyvän ja internetittömän lapsuuden.
Minulle on tehty juurikin näin ja se on paras tapa antaa lapsen rauhassa tutustua ja itsekin pikkuhiljaa vanhempana tajuta, miksi puhelimessa on rajoitukset.
Armi Niva
Myllytullin koulun 8. luokan oppilas, Oulu