Ei sitä suotta Kakaravaaraksi kutsuta, sanottiin Vaarasta eli Oulun toisesta kaupunginosasta, jota oli siunattu melkoisella lapsilaumalla.
Pohjois-Pohjanmaan museossa tehdään aikamatka lasten elämään vanhassa Oulussa.
Näyttelyvieras saa eläytyä menneeseen aikaan esimerkiksi puotipuksuna, koululaisena, jopa prinsessana.
– Kakaravaara on hauska oululainen sana ja viittaa paikan lisäksi lapsiin. Otimme sen näyttelyn nimeksi, vaikka kyseessä ei olekaan kaupunginosanäyttely, kertoo merimiehen muijaksi pukeutunut museolehtori Arja Keskitalo.
Toiminnallisen näyttelyn aikana kuljetaan noin sadan vuoden matka. Liikkeelle lähdetään 1880-luvulta.
Lupa koskea
Hävityksen kauhistus! Liekkejä!
Kotisatamaa lähestyvän laiva Toivon väki näkee tulimeren ja pelkää pahinta.
Oulun teatterilta lainassa olevaa ruoria pitelevä näyttelyvieras näkee Oulun palon animaationa vastapäiseltä seinältä.
Kakaravaaran mökkiin liekit eivät yllä. Eivätkä merimiehen arkkuun, josta löytyy tuliaisia, valokuvia ja tärkeitä papereita, ”kontrahteja”.
– Niihin saa koskea, lupaa merimiehen muija ja nostaa arkusta harteilleen huivin.
Seinälle ripustettuja vaatteitakin saa kokeilla. Ne tosin on tehty vahakankaasta ja muistuttavat jättimäisiä paperinuken asuja (kannen vinkkikuvassa).
Aidosti vanhat, museon kokoelmiin kuuluvat lasten vaatteet ja lelut ovat esillä lasin takana vitriineissä.
Historiallisia hetkiä
Senni Honkanen, 4, tutkii hetken keppihevosia, kunnes astuu pieneen pirttiin.
Piimäleili, puukippoja, kahvimylly...
– Voi, renttahelekku on särkynyt, huomaa merimiehen muija ja nappaa lelun helmoihinsa.
Senni hoksaa lattialla vasun, jonne on kerätty käpyjä. Kohta tyttö jo leikkii käpylehmällään.
Tavarat, joihin saa koskea, ovat aidonoloista rekvisiittaa, eivät museoesineitä.
Pienoisrautatie junineen, rautasiltoineen ja asemineen on pleksin suojissa. Se herää eloon painettaessa nappia..
Paikallisjuna Yliwieskaan lähtee kello 4,30 i.p. Postijuna pohjoiseen lähtee Oulun asemalta kohta kuuden jälkeen. Näin lukee seinällä olevassa aikataulussa.
Elämä Kakaravaaralla muuttui melkoisesti rautatien myötä. Kurjia katuja päällystettiin, ja alueelle rakennettiin isompia taloja rautatieläisille.
Saman vuosikymmen lopussa 1889 Oulu sai sähköt. Näistä ja muista kaupungin merkkitapahtumista kertovat näyttelyn valokuvataulut.
Kaupasta kouluun
Asemalta jatketaan 1940-luvun torille ja poiketaan seuraavan vuosikymmenen sekatavarapuodissa.
Kassakone ja vaaka kutsuvat kauppaleikkiin. Hyllyillä on aitoja museoesineitä käsien ulottumattomissa, mutta niistä tehdyillä kopioilla saa leikkiä.
Merimiehen muija testaa kalaonneaan ja nakkaa ongen silakkatynnyriin.
– Tarttuikin rotta, hän nauraa.
Vuodet ovat vierineet, kun astutaan 1960-luvun luokkaan.
Pulpetista löytyy koulutarvikkeiden lisäksi kiiltokuvia ja vohvelikankainen liina.
Taustalla kuuluvalla ääninauhalla Irma Tomperi muistelee koulunkäyntiään Patamäessä:
– Koulussa oli oma keittäjä. Ruokailu tapahtui luokissa. Herkkuruokaa oli suklaapuuro.
Kivitaloja
Näyttelyvieras saa tutustua kiehtoviin ihmiskohtaloihin.
Tarjolla on tarinoita esimerkiksi lapsisotilas Onni Kokosta, joka osallistui Oulun taisteluihin helmikuussa 1918.
Tutuksi tulee myös oululainen Ebba Lavonius. Hän päätyi prinsessaksi Solms-Braunfelsin linnaan, jonka ”aarteilla” saa leikkiä näyttelyssä.
Kirkkokadun ja Pakkahuoneen talon kulmaukseen 1900 rakennetusta ja 1960 puretusta KOP:n talosta on esillä pienoismalli ja kuvataulu.
– Tuosta se Oulun palo 1882 lähti liikkeelle, merimiehen muija sanoo ja osoittaa kohtaa katunäkymästä.
Toinen pienoismalli on 1920-luvun kerrostalo, joka on lainattu näyttelyyn Nukkekotiyhdistykseltä.
Kuusikerroksisessa talossa on oululaisten asuntoja tarkkoine yksityiskohtineen, esimerkiksi eläköityneen merikapteeni Granbergin huoneisto.
– Näyttelymme alkaa merestä ja päättyy mereen, sanoo museolehtoriksi palannut Arja Keskitalo, joka aina silloin tällöin talon muun väen kanssa heittäytyy rooliin ja jalkautuu näyttelyyn.
Tietoa, toimintaa ja ripauksen tarua tarjoava näyttely on museon omaa tuotantoa. Suunnittelemassa ja toteuttamassa ovat olleet mukana Petri Haapakoski, Oulun Teatteri ja Nukkekotiyhdistys ry.
Näyttelyyn voi tutustua 25.8.2019 saakka.