Kello käy iltayhdeksää Raksilan uimahallissa, kun uppopallon harrastajat aloittelevat treenejään. Maskit ja snorkkelit päähän, räpylät jalkaan ja sukellus veden alle. Paikalle ei ole tultu vain polskimaan, vaan kyseessä on kohtuullisen fyysinen kontaktilaji, jota pelataan tällä porukalla tosissaan, mutta ei totisena.
Uppopallo on liminkalaiselle valokuvaajayrittäjälle, Seppo Kolehmaiselle, harrastus numero yksi. Lapsena uintia ja uimahyppyä harrastaneelle miehelle vesi on ollut aina tuttu elementti, mutta tähän lajiin hän tutustui vasta aikuisiällä.
”Kokeilin ensimmäistä kertaa lajia yli 10 vuotta sitten, kun kaveri houkutteli mukaan. Kävin muutamissa treeneissä ja hankin varusteetkin, mutta sitten se jostain syystä jäi. Yllättäen toissa syksynä eräs tuttu sattui kysymään, että lähdenkö uppopalloilemaan, ja siitä se taas lähti”, hän kertoo.
Joka suuntaan tutka päällä
Uppopallon englanninkielinen nimi on underwater rugby, eli laji on kuin rugbya veden alla. Kolehmaisen mukaan yksi merkittävä tekijä uppopallossa on tietysti se, että peli pelataan veden alla ja pelissä vaaditaan fyysisiä ponnistuksia ilman samanaikaista hengittämistä.
”Aika paljon pelisilmää tämä vaatii. Ainoita lajeja, jotka ovat siinä mielessä kolmiulotteisia, että vastustaja tai pallo voi tulla mistä suunnasta tahansa. Pitää olla joka suuntaan sellainen tutka päällä.”
Pelin päämääränä on tarkoitus saada uppoava, suolavedellä täytetty pallo altaan molemmissa päätypohjissa sijaitseviin koreihin. Vaikka uppopallo on kontaktilaji, Kolehmaisen mukaan laji on turvallisempi kuin miltä kuulostaa.
”Ei tämä ole ollenkaan vaarallinen laji, vesi on pehmeä ja armollinen elementti. Toki pää voi kolahtaa kaakeliin tai kun pallosta taistellaan, niin sormet voivat venähtää. Monet teippaavatkin sormet ennen peliä ikään kuin räpyläksi.”
Kolehmaisen mukaan lajissa kehittyminen innostaa jatkamaan harrastusta. Kehittyä voi monella eri osa-alueella.
”Hengityksen pidättämisessä kehittyy, kun vaatii itseltään vielä yhden ponnistuksen, vaikka tekisi jo mieli nousta pintaan. Toinen olennainen harjoituskohde on delfiinipotku. Se on tärkeä osa tehokasta liikkumista veden alla, jossa kaikki turha liike tulisi karsia hapen kulutuksen minimoinniksi. Myös eri pelipaikoilla pelaaminen tuo paljon kehityskohteita taktiselle puolelle.”
Treeneihin kaksi kertaa viikossa
Uimahallille mies suuntaa kaksi kertaa viikossa, aina torstaisin ja sunnuntaisin. Treenit sisältävät muun muassa sukellus- ja koritusharjoituksia.
”Lämmitellessä käydään muutamia kertoja pohjassa, tasataan painetta korvista ja otetaan hieman spurtteja. Riippuen minkä verran treeneissä on porukkaa, tehdään myös erilaisia hyökkäys- ja puolustusharjoituksia. Yleensä vähintään puolet ajasta pelataan.”
Oulun Vesimiesten West Coast UWR -joukkueella on SM- ja 1-divarijoukkueet, joista Kolehmainen pelaa jälkimmäisessä. Sarjat pelataan turnausmuotoisesti ja yleensä pelipäivänä on kaksi tai kolme ottelua.
”Uppopallon harrastajia ei ole ihan hirveästi, joten kiinnostuneet ovat tervetulleita treeneihin mukaan. Tämä on sellainen laji, johon itse haluan nyt panostaa.”
SEPPO KOLEHMAINEN
- 35 vuotta
- Kotoisin Oulusta.
- Asuu Limingassa.
- Valokuvaamo Skopixin yrittäjä.
- Harrastaa uppopalloa ja kuntosalia.
- Perheeseen kuuluu Sanna-vaimo sekä pojat Evan ja Elliot.