Mainos

Lan­ka­vär­jä­rin blogi kasvoi yri­tyk­sek­si

Yrittäjyyden tuoma vapaus mahdollistaa luovuuden ja taiteilemisen, sanoo Louhittaren Luolan Tuulia Salmela. Hän haluaisi palkata työntekijän värjäriksi ja keskittyä itse tuotekehitykseen.

Yrittäjyyden tuoma vapaus mahdollistaa luovuuden ja taiteilemisen, sanoo Louhittaren Luolan Tuulia Salmela. Hän haluaisi palkata työntekijän värjäriksi ja keskittyä itse tuotekehitykseen.
Yrittäjyyden tuoma vapaus mahdollistaa luovuuden ja taiteilemisen, sanoo Louhittaren Luolan Tuulia Salmela. Hän haluaisi palkata työntekijän värjäriksi ja keskittyä itse tuotekehitykseen.

Louhittaren Luolan yrittäjä Tuulia Salmela fanittaa Kalevalaa. Haukiputaan Martinniemessä toimivan lankavärjäämön myydyin tuote on Väinämöinen, neulontapiireissä Väiskinäkin tunnettu sukkalanka. Valikoimasta löytyvät myös Tuulen Tytär, Kipinätär, Kokko ja Pohjan Neito – värikartan kaikissa yli 150 värissä.

Lankojen värjäämiseen Salmela haksahti kymmenisen vuotta sitten kaukana Karjalan laulumailta, Yhdysvalloissa, jossa hän pääsi ammattilaisen opissa värjäämään ja kehräämään.

Salmelan värjäämät langat herättivät runsaasti kiinnostusta harrastajissa ja omaksi iloksi tekeminen muuttui työksi vuonna 2010, kun Louhittaren Luola kasvoi harrastajablogista yritykseksi.

Viime marraskuussa Salmela otti ison askelen ja perusti verkkokaupan.

”Asiakkaat ovat löytäneet verkkokaupan todella hyvin. Se tuo jo ison osan myynnistä”, hän kertoo.

Louhittaren Luolan ensimmäisinä vuosina liikevaihto kasvoi reippaasti, kunnes taantuma tukahdutti kasvun 2013.

Viime vuonna kasvu jatkui ja verkkokaupan siivittämänä se näyttää jatkuvan tänäkin vuonna. Tähtäimessä on 100 000 euron liikevaihto tälle vuodelle.

”Toinen työntekijä pitäisi saada”, Salmela pohtii.

Työnjako olisi selvä. Yrittäjä tekisi tuotekehitystä ja palkollinen värjäisi.

Määrättömiin käsityöyritys ei voi kasvaa, sillä käsin värjätystä langasta ei sovi tehdä bulkkituotetta.

”Sellainen kasvu riittäisi, että olisi viisi työntekijää ja saataisiin tuotteita ulkomaille”, Salmela visioi.

Yrittäjän persoonan varassa

Tuulia Salmelan mukaan värjäriyrittäjän työssä pitää säilyä riemu ja innostus.

”Mun kioskilla ei ole euroakaan velkaa, eikä tule olemaan. Jos tämä rupeaa tuntumaan työltä, niin panen kioskin kiinni.”

Markkinointiin Salmelan ei ole tarvinnut rahaa laittaa.

”Luola henkilöityy persoonaani, mikä on sekä hyvä että huono asia.”

Asiakkaita hän tapaa sosiaalisessa mediassa kelloon katsomatta.

”Viikonloppuisinkin vastaan yksityisviesteihin. Kilpailuvalttini ovat värit, laatu ja asiakaspalvelu.”

Salmela järjestää neulontatapaamisia yrityksensä tiloissa. Kolmas neulonta-aiheinen kirja on tekeillä. Hän myös suomentaa alan kirjoja.

”Tietoa ei voi vain pitää sisällä ja pantata. Tiedon jakaminen hyödyttää kaikkia, ei se ole minulta pois.”

Opetuskeikat kiireinen yrittäjä on jättänyt lukuun ottamatta Kempeleen kansalaisopiston neulekoulua.

”Saan siitä valtavasti energiaa.”

Someaikana neulotaan toisin

Salmela sai neulomisoppinsa mummiltaan jo lapsena, ja mummin kuoltua jäi tyttärentyttären vastuulle tehdä villasukat perheelle.

Monessa perheessä käsityötaitojen vaalimisen ketju on aikanaan katkennut, ja neulominen aloitetaan nollasta vasta aikuisiällä. Salmelan mukaan 2000-luvun alussa alkoi korostua itse tekeminen ja ekologisuus, vaihtoehtojen hakeminen massakulutukselle.

Neulontablogien ja nettiyhteisöjen aikana neulominen on muuttanut luonnettaan. Aiemmin neuleisiin otettiin ohjeet lehdestä. Nykyään ohjeita kehitetään itse, otetaan vinkkejä nettipalstoilta ja jaetaan aikaansaannokset sosiaalisessa mediassa.

Helpot ja nopeat ohjeet eivät enää ole se kysytyin juttu, kuten neulomisbuumin huippuvuosina 2009–2010.

Yrittäjän luova vapaus

Lankavärjäri sanoo olevansa enemmän yrittäjä kuin taitelija.

”Tekisin näitä asioita, vaikka ei olisi yritystä. Mutta nyt on vaikea kuvitella, että minusta tulee ikinä palkkatyöläistä,” Salmela toteaa.

Värikartassa on kirjoa moneen makuun ja tarpeeseen.
Värikartassa on kirjoa moneen makuun ja tarpeeseen.

Mielikit, Ilmattaret ja Vellamot eivät synny tuskasta ja ahdistuksesta.”Minulla on vapaus ja vastuu. Voin päättää, milloin menen töihin ja milloin lähden töistä. Se mahdollistaa luovuuden ja taiteilemisen.”

”Pidän välillä haisulipäiviä, jolloin makaan verkkareissa ja mietin, mitä yrityksessä tulevaisuudessa tehdään ja miten sitä kehitetään.”

”Kaikkein luovimmillaan ihminen on hyvin syöneenä ja nukkuneena. Piippuun ajettuna ei synny uutta.”