Kitaristi Mick Boxin mielestä yhtyeen musiikin positiivisuus on auttanut Uriah Heepin uudelle vuosituhannelle.
"Lauluissamme oli jo uramme alussa lämmin hehku, joka on auttanut fanejamme kestämään ja jatkamaan elämässä kovienkin aikojen keskellä", Box uskoo.
Oulun keikalle hän lupaa takuuvarmaa settiä.
"Soitamme vanhoja klassikoita, jotain uutta, sekä harvemmin kuultuja vanhoja lauluja."
Muhkeaa alkuheviä
Uriah Heepin soundi - josta uljain esimerkki on vuonna 1971 julkaistun Salisbury-levyn raita, progevaikutteita pullisteleva Bird of Prey - on yhtyeen uran alusta alkaen perustunut väkevänä runnovaan, mutta melodiseen lauluun, eteerisenä ujeltavaan Hammond-urkujen soundiin, ja Boxin wahwah-pedaalilla väritettyihin solmukkaisiin kitarariffeihin.
Salisburyssa hippiaate ja hardrock kulkivat käsi kädessä.
"Levyn kannessa ajettiin tankilla kukkakedolla, mikä kuvasti tuon ajan rauha ja rakkaus -aatetta", kitaristi naurahtaa.
Salisbury-levyn soitetuin laulu, yhtyeen kosketinsoittajan Ken Hensleyn säveltämä Lady in Black oli oman aikansa eurohumppaa. "Laulussa on vain kaksi sointua, mutta paljon sanoja", Box naureskelee.
Musiikkibisnes on Boxin mielestä muuttunut.
"Tuohon aikaan bändit tekivät pitkiä levytyssopimuksia. Kun levy-yhtiöt kasvoivat yhtyeiden mukanaan, yhtiöillä oli varaa satsata vaikkapa 27-henkiseen orkesteriin", hän muistelee.
Historia yksiin kansiin
Kun vielä yhtyeen uran varhaiset laulut, kuten Come away Melinda ja Gypsy, tihkuivat folkvaikutteita, kasvoi yhtyeestä Look at Yourself- ja Demons and Wizards -levyjen myötä raavas eurooppalainen hevibändi.
Alkuvuodesta 2005 julkaistiin Uriah Heepin uran kattava kuuden cd-levyn boksi.
"Kävin kerätessäni musiikkia, kuvia ja muuta sälää boksiin läpi elämääni kolmenkymmenen vuoden ajalta", Box summaa.
Mukaan on mahdutettu myös yhtyeen alkuperäisjäsenten 1960-luvun yhtyeiden, The Stalkersin ja Spicen, äänityksiä. "Kun kuuntelin vanhoja nauhoja, huomasin heti, että Uriah Heepille ominainen soundi oli olemassa jo kaikissa sitä edeltävissä bändeissä."
Suuria persoonia
Yhtyeen ensimmäisellä seitsemällä studiolevyllä vuosina 1970-1975 laulanut solisti David Byron on Led Zeppelinin Robert Plantin ohella ensimmäisiä puhdasverisiä hevilaulajia.
Byron yhdisti korkeata falsettia ja miehekkäästi ulisevaa vibraattoa tyylillä, josta jopa Freddie Mercury olisi voinut olla kateellinen.
"David oli upea keulakuva ja mahtava laulaja. Toinen ihailtu yhtyeemme jäsen oli basisti Gary Thain. Hän oli vahva persoona, mutta huonoina päivinä hän saattoi olla todella kamala meitä muita kohtaan."
1970-luvun alun happoisa alkutaival vaati veronsa Uriah Heepiltä. Thain jätti yhtyeen huumeriippuvuutensa takia, ja joulukuussa 1975 lahjakas 27-vuotias muusikko menehtyi heroiinin yliannostukseen.
Pulloa taajaan kallistellut Byron erotettiin yhtyeestä keväällä 1976. Raskas juominen vaati veronsa, ja soolouraa viritellyt laulaja kuoli sydänkohtaukseen 1985.
Elämä on vuoristorata
Box itse on selvinnyt rockin soista ja hetteiköistä läpi vuosikymmenten. Hän muistelee, että päihteiden käyttö oli 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa olennainen osa rock-kulttuuria.
"Kun Uriah Heep aloitti, ihmiset käyttivät päihteitä ja viinaa ollakseen luovia: luovuutta kesti hetken, mutta sitten kaikki räjähti käsiin."
Päivääkään lupsakka kuusikymppinen hevikitaristi ei vaihtaisi pois.
"Elämä on yhtä isoa vuoristorataa. Kyllä koviakin aikoja tarvitaan, koska niitä ilman hyvät ajat eivät tuntuisi enää niin hyviltä."
Uriah Heepissä ovat soittaneet Boxin ohella vuosikausia samat muusikkomiehet: rumpali Lee Kerslake ja basisti Trevor Bolder, kosketinsoittaja Phil Lanzon ja laulaja Bernie Shaw.