"Olen aina kuvitellut, että Ne Luumäet on suomalaisen rockin historiassa sen verran marginaalinen yhtye, ettei biiseihimme haluta koskea edes kolmen metrin kepilläkään. Siksi olin yllättynyt, että Onnellinen perhe -laulusta on julkaistu kaksikin uutta versiota syksyn aikana", hämmästelee Ne Luumäet -yhtyeen laulaja Joey Luumäki alias Jorma Konkola.
Alkuperäisen, vuonna 1988 äänitetyn alkuperäislevytyksen muotoa tiukasti seuraava ensimmäinen uusversiointi on yksi Kotiteollisuus-yhtyeen elokuussa julkaiseman Sotakoira-levyn kappaleista.
Samasta Ne Luumäkien laulusta Brightboyn laulaja Antti Westman on tehnyt Kaikella kunnioituksella -soololevylleen aivan toisenlaisen version, herkän ja akustisen balladin.
"On aina mukavaa, kun muusikot uskaltavat levyttää ja tuoda julki tehdä sellaista musiikkia, josta he oikeasti itse tykkäävät", Konkola tiivistää. Hänen yhtyeensä Ne Luumäet aloitti vuonna 1985 tekemällä suomenkielisiä versioita amerikkalaisen punklegendan Ramonesin kappaleista ennen kuin siirtyi omiin kappaleisiin.
Kotiteollisuus kunnioittaa Sotakoiralla suomalaisen rockin kymmentä peruskiveä. Mukaan on mahdutettu niin matalana muriseva versio Tavaramarkkinoiden balladista Kevät kuin torniolaislähtöisiltä CMX- ja Terveet kädet -yhtyeiltä lainatut puolen minuutin räiskäisyt.
Lauluista vanhin on tammikuussa 1978 äänitetty Kollaa kestää -yhtyeen rynkytys Musti sotakoira, jonka tekijöihin kuuluu bändin rumpali Jyrki Siukonen.
"Laulun uudelleenversiointi oli minulle yllätys, koska olen aina kuvitellut, että Kotiteollisuuden jäsenet ovat sen verran nuoria, etteivät he ole voineet koskaan tuota lauluamme kuullakaan", Kuvataideakatemiassa kuvanveiston osaston johtajana nykyisin toimiva Siukonen tunnustaa.
Hän kertoo, että alkuperäinen Musti sotakoira oli älyvapaa rytistys, jonka yhtye sävelsi ensimmäisissä treeneissään sen kummempia miettimättä.
"Versio oli yllättävän tunnollinen, eikä siinä ole turhia krumeluureja", hän kehuu.
Suoraviivaisten punkrynkytysten seasta löytyy melodisempaa materiaalia. Kotiteollisuus on takonut levylleen uuden version myös Juice Leskinen Grand Slamin laulusta Vaasankin veri vapisee.
"Kyllä oma kahdenkymmenen kahden vuoden takainen tulkintamme on ihan kuin kilttiä pyhäkoulupoikien lallatusta, kun sitä vertaa Kotiteollisuuden ankariin kitaravalleihin sekä kompressoituun, dynaamittomaan ja hieman sävyttömään kokonaissointiin", Grand Slamin sovittaja ja kosketinsoittaja Anssi Tikanmäki haikailee.
Hän muistelee, että kun Grand Slam äänitti kappaletta vuonna 1986, pitivät monet yhtyeen jäsenet sitä räväkkänä, ja melkein hevimäisenä irtiottona.
Kotiteollisuuden möykkä kuulostaa yhä raskaammaksi, nopeammaksi ja ilkeämmäksi käyvän uuden hevirockin rinnalla yhtä vaaralliselta, kuin puupinnasängyssä kierivän pikkuvauvan jokeltelu.
"Mitä se sellainen rankkuus on, kun limat lentävät laulaja Jouni Hynysen kurkusta vasta viimeisessä säkeistössä", kosketinsoitinvelho arvostelee.
Vanhojen laulujen versiointi voi Konkolan mielestä avata tien tähtiin. Hän muistuttaa, että esimerkiksi Eppu Normaali valoi uransa peruskiven soittamalla treeneissään juuri Ramonesin biisejä.
"Juha Torvinen väläytti kerran minulle, ettei Eppu Normaalia olisi ilman Ramonesia", laulaja heittää.
Ramonesin tuotantoon Konkola kertoo yhtyeensä tarrautuneen siksi, kun omia sävellyksiä ei yksinkertaisesti yhtyeen alkuaikojen keikoilla ollut riittävästi. Yhtye myös esitti laulut aina Suomeksi käännettynä, ja tiukasti alkuperäisiä sovituksia mukaillen.
"Ramonesia ovat myöhemmin versioineet rockabilly- ja surfyhtyeet, jopa torvisoittokunta. Erikoisimpia uudelleenversiointeja yhtyeen lauluista ovat ehdottomasti kellopelin ääntä matkivalla syntesoijalla soitetut tuutulauluversiot", mies tietää.
Suomalaisen popmusiikin kierrätykseen voi tutustua lauantaina
Oulussa PSK-kaupunnissa,
jossa Matti Johannes Koivu
esittää levyttämiään versioita
Irwinin kappaleista.
