Lakiteksti on usein niin vaikeaa, että asiantuntijakaan ei sitä ymmärrä ongelmitta. Lait koskevat kuitenkin meitä kaikkia, joten jokaisen pitäisi ymmärtää lain ydinsisältö. Miten lakikielestä saa ymmärrettävää? Avuksi tulee käytettävyystestaus, joka avaa lukijan kokemusta ja yksilöi tekstin ongelmakohdat. Ongelmat ovat ratkaistavissa kielen ja lainvalmistelun asiantuntijoiden yhteistyöllä.
Osana laajempaa säädöskielen tutkimusta (Valtioneuvosto 2024) selvitin, miten juristit, päätösvalmistelijat ja maallikot lukevat lakitekstiä ja mitkä tekstipiirteet vaikeuttavat tai helpottavat lukemista. Asiaa tutkittiin ääneenajattelun eli protokolla-analyysin avulla.
Tutkimuksessa koehenkilöt lukivat otteita tuloverolaista, työaikalaista sekä perintökaaresta ja sanallistivat koko lukutapahtumansa. Ääneenajattelut tallennettiin, litteroitiin ja analysoitiin.
Ääneenajattelu osoittautui täsmäaseeksi terminhuoltoon. Koehenkilöt kommentoivat säädöstekstiä yksityiskohtaisesti. He eivät puhuneet vain yleisesti ”vaikeista sanoista” vaan yksilöivät pulmat esimerkiksi tuloverolakia lukiessaan seuraavasti: "Minkähän takia puhutaan luovutushinnasta eikä myyntihinnasta? Mitäs muuta luovutus voi olla kuin myynti, jos siinä on hinta?" "Luovutushan tarkoittaa yleensä sitä, että luovutetaan vastikkeetta. Tässähän on kaupanteosta kyse." "En ymmärrä: Hankintameno lasketaan ositussaantoa edeltävästä saannosta."
Sanat saattavat olla yleiskielestä tuttuja mutta erikoiskielessä vieraannuttavia, jos yhteydestä ei voi päätellä merkitysten eroa tai päällekkäisyyttä.
Lait ovat täynnä viittauksia, jotka hidastavat lukemista. Työaikalaissa ylityöksi määriteltiin työ, ”joka ylittää 7 §:n mukaisen säännöllisen enimmäistyöajan”. Kesken lukemisen oli siis siirryttävä toiseen pykälään. Jos ei tarkistanut pykälää, tulkintaan jäi aukko. Jos taas tarkisti, työmuistista katosi helposti yhteys lähtötekstiin.
Viittausten lisäksi koelukijat tuskastuivat ehtolauseisiin ”jollei vastasyitä ole” tai ”jollei asianhaaroista muuta johdu”, sillä useimmat eivät kokemuksensa pohjalta tunnistaneet, mitä vastasyyt ja asianhaarat voisivat olla.
Pääajatusta ei pidä katkaista, koska työmuistiin mahtuu vain viitisen yksikköä kerrallaan. Lukija joutui siirtymään hitaaseen siksak-lukemiseen, jos pääajatus katkaistiin kiilalauseella tai monen sanan määriteketjulla. ”Lakiosa on puolet 1 momentissa mainitulle perilliselle lakimääräisen perimisjärjestyksen mukaan tulevan perintöosan arvosta.” Lukijan on ensin purettava ilmaus muotoon ”Lakiosa on puolet perintöosan arvosta” ja vasta sitten täydennettävä siihen pala palalta muu tieto.
Säädösotteissa oli jopa 50 sanan ja seitsemän lauseen virkkeitä. Pääasia eli päälause saattoi tulla vasta neljän sivulauseen jälkeen virkkeen lopussa. Alkua kuormittivat lisäksi hankalat rakenteet: ”Sen estämättä, mitä ensimmäisessä momentissa säädetään, testamentti on kuitenkin tehokas – –”.
Lainkirjoittajan oppaassa todetaan, että virkkeessä tulisi olla korkeintaan kolme lausetta. Tämä lausemäärä ylittyi koeteksteissä selvästi, vanhemmissa laeissa useammin kuin uusissa.
Ymmärtäminen, lukunopeus ja lukukokemus ovat tekstin käytettävyyden mittareita. Koehenkilöt vastasivat säädöksen lukemisen jälkeen sitä koskevaan helppoon kysymykseen, mutta vain alle puolet vastauksista oli oikein. Lukeminen oli kaikilla edestakaista: koehenkilöt palasivat toistuvasti vaikeisiin kohtiin ja koettivat purkaa niitä yhä uudestaan. Kaikki tarvitsivat useita lukukertoja, ja lukukokemus osoittautui raskaaksi niin ammattilaisille kuin maallikoillekin.
Ymmärrettävä laki hyväksytään helpommin ja sitä noudatetaan paremmin. Tavalliselle kansalaiselle lakitekstien lukeminen on vaikeaa, kun edes ammattilainen ei selviä niistä ongelmitta. Tutkimuksissa on aiemmin havaittu, että vaikean tekstin kanssa ponnistelu synnyttää kielteisiä asenteita itse asiaa kohtaan. Asennevaikutus oli havaittavissa tässäkin tutkimuksessa. Kun säädösteksti tuskastutti, koehenkilöt arvioivat oikeusjärjestelmää kielteisesti.
Säädösteksteihin kansalainen ei törmää vain laeissa, vaan oikeuskieli valuu kaikkiin hallinnon asiakirjoihin. Lait ovat hallinnon tekstihierarkian yläpäässä, ja niissä käytetyt ilmaukset siirtyvät valmisteluteksteihin, päätöksiin ja tiedotteisiin. Parannukset ketjun alussa koituvat myös lukuisten muiden tekstien eduksi.
Kielen käytettävyyden testaus pitäisi liittää osaksi nykyistä vaikutusarviointia, jonka tarkoituksena on parantaa lakien laatua ja lisää niiden hyväksyttävyyttä. Käytettävyystestein on mahdollista ennakoida, yksilöidä ja korjata tekstin ongelmat jo valmisteluvaiheessa kielen ja lainvalmistelijoiden yhteistyönä.
Riitta Suominen
tietokirjailija ja verkkoviestinnän asiantuntija