Asunto-osakeyhtiölain muutosesitys lyhytvuokrauksen sallimiseksi esitetyssä muodossaan on vakava virhe. Se heikentää pysyvästi taloyhtiöissä asuvien oikeuksia, siirtää elinkeinotoiminnan riskejä muille osakkaille ja murentaa koko asunto-osakeyhtiöjärjestelmän peruslogiikkaa.
Suomessa asunnot on kaavoitettu ja rakennusluvassa määritelty asumiskäyttöön. Oikeuskäytännössä ammattimainen lyhytvuokraus on katsottu majoitustoiminnaksi, ei tavanomaiseksi asumiseksi. Nyt tätä rajaa ollaan hämärtämässä tavalla, joka muuttaisi pelisääntöjä jälkikäteen niiden vahingoksi, jotka ovat luottaneet voimassa olevaan oikeustilaan.
Kyse ei ole yksittäisistä satunnaisista vuokrauksista, vaan ammattimaisesta toiminnasta, jossa asunto toimii käytännössä hotellihuoneena. Silti turvallisuus-, vastuu- ja vakuutusvelvoitteet eivät vastaisi hotellitoimintaa. Riskit jäisivät taloyhtiölle – tuotot yksittäiselle sijoittajalle.
Erityisen ongelmallista on, että samalla kun lyhytvuokrausta helpotetaan, taloyhtiöiden tehokkainta puuttumiskeinoa heikennetään. Haltuunottomenettely on nykyisin viimesijainen mutta toimiva tapa puuttua vakaviin ja toistuviin häiriöihin. Se toimii ennen kaikkea ennaltaehkäisevästi: pelkkä mahdollisuus haltuunotto ohjaa noudattamaan sääntöjä.
Lyhytvuokrauksesta aiheutuvat häiriöt ovat usein toistuvia mutta yksittäisinä tekoina vaikeasti näytettäviä. Asukkaat vaihtuvat nopeasti, vastuut hämärtyvät ja todistelu vaikeutuu. Jos haltuunoton edellytyksiä samalla kiristetään, taloyhtiöltä viedään käytännössä mahdollisuus suojella asumisrauhaa.
Asunto-osakeyhtiö ei ole sijoitusalusta vaan asumisyhteisö. Sen ensisijainen tarkoitus on turvata pysyvä asuminen, kotirauha ja turvallisuus.
Lakiesityksessä sivuutetaan myös laajemmat vaikutukset: lyhytvuokraus kaventaa vuokra-asuntotarjontaa, heikentää vakituisten asukkaiden asemaa ja voi alentaa asuntojen arvoa. Kaupunkirakenne vääristyy, kun asunnoista tulee kausiluonteisia majoitusyksiköitä.
Jos lyhytvuokrausta halutaan säännellä, se tulee tehdä selkeästi ja rehellisesti. Tarvitaan rekisteröintivelvollisuus, valvottavuus ja täysi vastuu toiminnan harjoittajalle. Lisäksi taloyhtiöille on annettava selkeä määräenemmistövalta kieltää lyhytvuokraus omassa yhtiössään.
Lainsäädäntöä ei pidä rakentaa niin, että pysyvästi talossa asuvat joutuvat kantamaan elinkeinotoiminnan riskit ilman todellista mahdollisuutta puuttua siihen. Asumisen ja kotirauhan suojan ei tule väistyä sijoitustoiminnan tieltä.
Pasi Backman
puheenjohtaja, Suomen Oman Kodin Omistajat ry