Tieliikennelaki edellyttää pyöräilijältä, että pyörää hitaampana ajoneuvona kuljetetaan mahdollisimman turvallisella tien osalla, muistuttaa Liikkuvan Poliisin Pohjois-Suomen yksikön päällikkö Jarmo Rintanen.
Liikenteessä polkupyörän paikka onkin aina ajoradan oikeassa reunassa, pientareella tai kevyenliikenteen väylällä. Vain alle 12-vuotias pyöräilijä saa kuljettaa pyörää myös jalkakäytävällä, ja silloinkin vain, jos siitä ei aiheudu vaaraa tai huomattavaa haittaa.
Risteystä lähestyttäessä on aina noudatettava erityistä varovaisuutta. Risteyksessä kääntyvän ajoneuvon kuljettajan on väistettävä risteävää tietä ylittävää polkupyöräilijää, mopoilijaa ja jalankulkijaa. Polkupyöräilijälle ja mopoilijoille on erityinen velvollisuus väistää muuta liikennettä tullessaan pyörätieltä ajoradalle.
Rintanen korostaa, että suojatiellä saa polkupyörää tai mopoa kuljettaa ainoastaan silloin kun se on pyörätien jatkeena. Tämä seikka on noussut keskeiseksi, kun onnettomuustilanteita on ratkottu oikeudessa.
"Tuomioistuimissa on huomioitu, ettei edes alle 12-vuotiaalla jalkakäytävällä ajavalla lapsella ole oikeutta ylittää suojatietä ajamalla, mikäli suojatie ei ole pyörätien jatkeena."
Suojatie antaa siis lainmukaista turvaa ainoastaan oikein käytettynä. Sehän on tarkoitettu ensisijaisesti jalankulkijoiden käyttöön.
Rintanen muistuttaa, että risteävää tietä käyttävän ajoneuvon kuljettaja ei pysty aina ennakolta tietämään onko suojatie pyörätien jatkeena. Siksi pyöräilijän, jolla on oikeus ajaa suojatiellä on noudatettava edelleenkin varovaisuutta ja huolellisuutta vahingon välttämiseksi samoin kuin muidenkin ajoneuvojen kuljettajien kyseisessä tilanteessa.
Näin oikeus on
linjannut asiaa
Alle 12-vuotias lapsi ajoi ajoradan ylittääkseen polkupyörällä suojatielle, joka ei ollut yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän jatke. Suojatiellä auto törmäsi pyörään.
Oikeuden päätöksen mukaan auton kuljettajan ei tarvinnut varautua siihen, että pyöräilijä tieliikennesääntöjen vastaisesti ajaisi polkupyörällä suojatielle, eikä hänellä vallinneissa olosuhteissa myöskään ollut mahdollisuutta riittävän ajoissa tehdä havaintoja pyöräilijän kulkemisesta ja siitä, että tämä oli lapsi, sekä varautua siihenkin, että pyöräilijä kaikesta huolimatta jatkoi ajoaan suoraan suojatielle. Syyte liikenteen vaarantamisesta hylättiin.
Polkupyöräilijä oli ajanut ajoradasta erotettua yhdistettyä pyörätietä ja jalkakäytävää. Risteävän tien kohdalla oli "suojatie", jota pitkin pyöräilijä jatkoi matkaansa. Risteyksen jälkeen ajoradasta erotettu osa jatkui vain jalkakäytävänä.
Henkilöauto, joka väistämisvelvollisuutta risteyksessä osoittavan liikennemerkin takaa samanaikaisesti oli saapunut suojatielle, oli törmännyt polkupyöräilijään. Kysymys siitä, oliko polkupyöräilijä tieliikenneasetuksen 37 §:n 3 momentin säännös huomioon ottaen saanut käyttää suojatietä tien ylittämiseen, sekä polkupyöräilijän ja auton kuljettajan tuottamuksesta.
Korkein oikeus toteaa, että B:n tulosuunnasta tarkasteltuna suojatien luonne on ollut epäselvä. Näin ollen B on voinut lähteä siitä, että hän on tieliikenneasetuksen 37 §:n 3 momentin mukaisesti ollut oikeutettu käyttämään suojatietä tien ylittämiseen. Kerrotuin tavoin menettelemällä hänen ei voida katsoa huolimattomuudesta tai varomattomuudesta rikkoneen tieliikennelakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä. B:tä vastaan ajettu syyte liikenteen vaarantamisesta hylätään ja hänet vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta.
Arvioitaessa tilannetta A:n osalta on todettavissa, että kulmatontilla on ollut pensasaita, mikä on estänyt A:ta ennen suojatielle ajamistaan näkemästä B:tä tämän polkupyörällään lähestyessä risteystä. A:lla ei hänen tulosuunnastaan havaittavien liikennemerkkien perusteella ole ollut aihetta lähteä muusta kuin siitä, että kysymyksessä on ollut "suojatie", joka tieliikennelain 2 §:n 5 kohdasta ilmenevän pääsäännön mukaan on tarkoitettu jalankulkijoiden käytettäväksi. A:lla ei näin ollen ole ollut syytä varautua siihen, että polkupyöräilijä ajaisi suojatielle. Tämän vuoksi ei myöskään A:n voida katsoa huolimattomuudesta tai varomattomuudesta rikkoneen tieliikennelakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä eikä siten tuottaneen B:lle ruumiinvammoja.