Yhdistetyn ensimmäistä henkilökohtaista maailmanmestaruuttaan hakeva Samppa Lajunen ei murehdi perjantain normaalikilpailua, vaikka pudotus kansallissankarista sylkykupiksi on tunnetusti lyhyt. Kolminkertainen olympiavoittaja on valmistelunsa tehnyt. Kilpailu saa alkaa.
Lajusen, 23, kiikarissa ei ole juuri mitään häiritsevää, kun taistelu normaalimatkan maailmanmestaruudesta perjantaina alkaa.
"Positiivista on se, että varustepuoli pukuja ja suksia myöten on nyt kunnossa. Pääsen kilpailemaan MM-kisoissa hyvällä mielellä, koska olen pystynyt valmistautumisessani tekemään kaiken sen, minkä osaan", Lajunen kehui avausmatkansa aattona Suomen joukkueen tiedotustilaisuudessa.
"Lisäksi olen saanut olla koko kauden terveenä. Tästä eteenpäin päivän kunto ratkaisee menestyksen."
Lajunen heittää pienen varauksen mäkiosuuden suuntaan. Hän myöntää, että erityisen paljon on pelissä normaalikisan avaavassa K95-mäessä. Hän tietää, että 15 kilometrin hiihto sujuu omalla painollaan.
"Mäkikuntoni on ok, mutta ei enempää. Kärkeen jää mäessä vielä pieni ero", Lajunen mietti.
Kun viime vuoden Suomen paras urheilija on vireessä, jälki myös mäessä on kilpakumppaneille tuhoisaa. Lajunen voitti vuosi sitten Salt Lake Cityn olympiakisoissa sprintin K120-mäen ja oli kolmas K90-hyppyrissä. Siltä pohjalta oli hyvä jatkaa hiihto-osuudella olympiavoittoon.
Mikään ei ole muuttunut
Kuusi ja puoli vuotta yhdistetyn kansainvälisellä huipulla olleen Lajusen ajanlasku jakautuu kauteen ennen Salt Lake Cityn talvikisoja ja niiden jälkeen. Mikään ei Lajusesta puhuttaessa ollut helmikuun 2002 jälkeen entisensä. Kolme kultamitalia aateloi hänet yhdeksi kaikkien aikojen suomalaisurheilijoista. Yhdistetyn lajilegendan edellä maailmancupissakin on enää vain Norjan Bjarte Engen Vik, jolla on 26 maailmancupin osakilpailuvoittoa Lajusen 19:ää vastaan.
Ei ihme, että Lajunen joutui viime keväänä viettämään ylimääräisen tuumaustauon kartoittaessaan lähitulevaisuuttaan. Puntarissa oli huippu-urheilijan ura, sen mielekkyys.
Lajunen päätti ottaa urheilijana kahden vuoden jatkoajan. Hänen itsensä mielestä mikään ei ole vuoden mittaan muuttunut.
"Lähtökohdat tähän kauteen olivat ihan samanlaiset kuin edellisiinkin, olympiavoitoista huolimatta. Vanhoilla näytöillä ei pärjää", Lajunen muistutti.
Lajunen suuntasi tammikuun lopussa Sveitsin St. Moritzin vuoristomaisemiin viimeistelemään MM-kuntoaan. Samalla tavalla hän teki myös vuosi sitten ennen olympiakisoja.
"Silloin oli vain erona se, että pystyin Sveitsin-leirin jälkeen valmistautumaan viimeiset päivät kotimaassa ennen Salt Laken kisoja. Nyt siihen ei ollut mahdollisuutta. Varustetestailu on vienyt niin paljon aikaa, ettei kotona rauhoittuminen ole onnistunut."
Yhdistettyäkin varjostava mäkihypyn pukukehittely on saanut hysteeriset mittasuhteet. Valmennusjohdolla on housujensa takataskussa vakiovarusteena neula ja lankaa, kun hyppypukuja leikataan ja ommellaan mahdollisimman virtaviivaisiksi. Lajissa alkavat olla avainasemassa pukuja pikahälytyksellä yötä päivää leikkelevät ompelijat.
Lajunen asennoituu mäkihypyn varustelukierteeseen ammattimaisesti.
"Varustetestaus kuuluu lajin luonteeseen olennaisesti. Pitää muistaa, että me pääsemme keskieurooppalaisten kanssa samalle viivalle vasta, kun käyttämämme puvut valmistetaan Suomessa."
Suomen joukkueella on käytössä saksalaisen pukutehdas Meiningerin asut. Uusi erä asuja tuli Val di Fiemmeen alkuviikosta, ja hyppy kulkee.
Mielimatkaa mahdoton valita
Reilun viikon mittainen Sveitsin-leiri 1,8-2,5 kilometrin korkeudella oli Lajuselle tärkeä fysiologinen virittäjä. Ulkomaanleirillä oli muutakin merkitystä. Samppa ja hänen valmentajaisänsä Heimo Lajunen saivat St. Moritzissa tarvittavan keskittymisrauhan.
"Heimolla on kotona lääkärin työnsä, ja lisäksi hän on keväällä eduskuntavaaliehdokkaana. Kun lähdimme ulkomaille, hän pystyi vihdoin irrottautumaan arkikuvioista valmentamiseen."
Lajunen on tasapuolisesti voittanut tällä kaudella maailmancupissa sekä sprintin että normaalimatkan kilpailun. Mielimatkaa on mahdoton valita.
"Täällä Fiemmessä K95-mäki tuntuu mieluisalta, koska olen kotioloissa päässyt hyppäämään suurmäestä vähän."
Lajunen uskoo, että hän saa Val di Fiemmessä kovimman vastuksen oman joukkueen sisältä.
"Vaikka Saksa on joukkueena kova ja sen urheilijat kehittyneet varsinkin mäessä, Mannisen Hannun nostan porukasta erilleen. Jos Hannu on kärjen tuntumassa mäen jälkeen, hän on varmasti mitaleilla."