Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Lä­hei­set mukaan mie­len­ter­veys- ja päih­de­työ­hön

Olin naimisissa 36 vuotta herkän miehen kanssa, jolle oli jo nuorena aikuisena diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tiedän kokemuksesta, miltä tuntuu elää arkea ihmisen kanssa, jonka toimintakyky ja mieliala vaihtelevat kuin meriveden korkeus. Yhteinen matkamme päättyi puolisoni menehdyttyä sydänkohtaukseen joulukuussa 2023.

Yhtenä hyvän mielenterveystyön kriteerinä pidetään tapaamisten tarjoamista läheisille osana hoitoa. Tämä ei toteutunut koskaan kohdallamme, vaikka puolisollani oli vuosien aikana useita hoitokontakteja mielenterveystoimistossa ja työterveyshuollossa.

"Läheisillä on arvokasta tietoa, jota ei tällä hetkellä hyödynnetä hoidossa millään tavoin."

Vuosituhannen alussa työskentelin itse Oulaisten A-klinikan sairaanhoitajana. Työtä oli paljon, sillä alueeseen kuului myös Vihanti ja Merijärvi. Yksi parhaita muistoja tuolta ajalta on asiakkaiden läheisille tarkoitettu keskusteluryhmä, jonka perustin. Ryhmään osallistujat osoittivat kiitollisuuttaan tuomalla kokoontumisiimme tuoreet kahvileivät.

Yksittäinen aluevaltuutettu ei voi päättää, mitä tehdään hyvinvointialueen eri kunnissa. Sen sijaan me voimme vaikuttaa niihin periaatteisiin, jotka koskevat kuntalaisten mielenterveys- ja päihdepalveluja. Minusta on tärkeää, että näissä palveluissa huomioidaan koko perhe.

Läheiset ovat tärkeitä tiedonantajia asiakkaan arjen sujumisesta, sairauden ennakko-oireista ja lääkehoidon toteutumisesta. Läheisillä on arvokasta tietoa, jota ei tällä hetkellä hyödynnetä hoidossa millään tavoin.

Lisäksi perheenjäsenet itse tarvitsevat tukea sekä tietoa sairaudesta ja sen hoidosta. Näin voitaisiin myös lisätä läheisten hyvinvointia ja ehkäistä heidän uupumistaan.

Sirpa Järvelä

TtM, perheneuvoja, alue- ja kuntavaaliehdokas (kd.), Oulainen