Suomessa on herännyt huoli metsien hiilinielun kutistumisesta. MTK:n kenttäpäälliköt tarjosivat lääkkeeksi ikääntyvien metsien avohakkuuta ja jalostettujen taimien istuttamista (Kaleva 16.2./Lukijalta).
Avohakkuutalouden menetelmät eivät ratkaise ongelmaa. Metsien kasvu vähenee edelleen, vaikka kasvun tehostamista on harrastettu vuosikymmeniä. Vähenemisen syitä ovat ainakin liialliset ja väärin tehdyt hakkuut sekä lisääntyneet metsätuhot. Korjaavilla toimenpiteillä on kiire, koska Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali kymmenessä vuodessa.
Avohakkuussa menetetään paitsi puuston myös iso osa maaperän hiilestä. Mitä tehokkaammin maata muokataan sitä enemmän orgaanisen aineksen hajotus kiihtyy ja hiiliyhdisteitä karkaa ilmakehään sekä vesiin. Uudistamisen jälkeen metsän hiilivarasto kertyy hitaasti, eikä aina ehdi nousta avohakkuuta edeltävälle tasolle ennen seuraavaa uudistushakkuuta.
Usein väitetään, että metsän vanhetessa kasvu ja samalla hiilinielu vähenevät ja metsä voi kääntyä päästölähteeksi. Tämä on pelkkä myytti. Niin sanottu hakkuukypsä puu on biologisesti vasta keski-ikäinen. Puun ikääntyessä kasvu alenee, mutta metsä uudistuu ja kehittyy sekä maaperän hiilinielu ja -varasto karttuvat satoja vuosia.
Jostain syystä mittaviin metsätuhoihin ei ole juurikaan kiinnitetty huomiota. Puuston kasvua ja laatua heikentäviä tuhoja on havaittu valtakunnan metsien inventoinnissa yli neljäsosalla talousmetsien pinta-alasta eli 5–8 miljoonalla hehtaarilla. Niitä esiintyy erityisesti taimikoissa ja yhden puulajin metsiköissä.
Hirvi on pahin taimikkotuhojen aiheuttaja yli 0,5 miljoonan hehtaarin alalla. Varttuneemmissa metsissä lumi- ja tuulituhot ovat laajimmat. Ne kohdistuvat pääasiassa avohakkuiden reunametsiin ja alaharvennuksella tasattuihin kasvatusmetsiin.
Kuusikoiden kirjanpainajatuhot saavat yleensä alkunsa tuulenkaadoista. Niistä on tullut paha riesa Etelä-Suomessa. Kesien lämmetessä tuhoriski kasvaa yhä pohjoisempana. Myös uusia tuhonaiheuttajia on ilmaantunut. Niitä esiintyy erityisesti jalostetulla materiaalilla perustetuissa taimikoissa.
Jalostuksella ei voida parantaa tuhonkestävyyttä. Joistakin ennen harmittomista tuhonaiheuttajista on tullut aikaisempaa aggressiivisempia, kuten tervasroso ja jotkin neulastaudit.
Paras keino lisätä metsien hiilinielua ja -varastoa on siirtyä käyttämään aitoa jatkuvaa kasvatusta, jossa metsä pidetään jatkuvasti metsänä ja hyvässä kasvussa tehokkaana hiilinieluna myös maaperän osalta.
Hakkuilla harvennetaan tukkipuustoa päältä päin ja saadaan tilaa taimettumiselle ja alikasvosten kehittymiselle. Taimikkotuhoja ei esiinny ison puuston suojassa. Erirakenteisessa sekametsässä sopiva kosteus säilyy auringonpaahteisinakin aikoina. Kasvu on 10–30 prosenttia korkeampi kuin tasarakenteisissa yhden puulajin metsiköissä. Jatkuvalla kasvatuksella saadaan arvokkaan tukkipuun lisäksi kuitupuuta pinoon ja sahoilta sahausjätettä selluteollisuutta varten.
Yrjö Norokorpi
MMT, dosentti, Järvenpää