Sinapista löytyy mainintoja tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Aluksi sinappia käytettiin lääkkeenä. Ruoan höysteeksikin sitä tuikattiin jo antiikin aikoina.
Makkaranteko hallittiin muinaisessa Roomassa, ja siihen sinappi yhdistettiin luontevasti. Roomalaisten mukana sinappi levisi muualle Eurooppaan.
Ranskalaisesta Dijonin kaupungista tuli sinapin keskus jo 1300-luvulla. Legendan mukaan kaupunki sai Burgundin herttualta tunnuslauseen Moult me tarde, josta Ranskan kielen sinappia merkitsevän sanan moutarde lienee saanut alkunsa. Englantilaiset nimesivät oman sinappinsa mustardiksi. Sinapin latinankielisestä nimestä sinapis on johdettu mausteen nimi moneen kieleen.
Sinappia tehdään kolmesta eri sinappikasvista. Voimakkainta on mustasinappi. Sen siemenet varisevat helposti ja kasvi on hankala viljeltävä kaupallisesti. Helpompi korjata on Intiassa tuhansia vuosia viljelty ruskea sinappi eli sareptansinappi. Kolmas laji on keltasinappi, muissa kielissä valkosinappi.
Sinappiöljyt ovat rikkipitoisia, ihoa ja limakalvoja ärsyttäviä yhdisteitä. Lisäksi ne ovat tehokkaita bakteeri- ja homemyrkkyjä. Keltasinapin siemeniä käytetäänkin etikkasäilykkeissä parantamaan säilyvyyttä.
Nopeasti haihtuvien aromien säilyttäjinä käytetään sinapeissa myös etikkaa tai sitruunahappoa. Sinapin muita makuaineita ovat suola ja sokeri, joskus myös muut mausteet, yrtit, hunaja tai konjakki.
Valmiin sinapin rakenteeseen vaikuttavat jauhamistapa ja mukana olevien kuoriainesten määrä. Kun mukana on paljon kuorta, tulee sinapista karkeampaa. Joissakin sinappilajeissa on kokonaisia siemeniä.
