EU:n laajennus kymmenellä maalla päättää Euroopan kahtiajaon ja tuo maanosaan vakautta, mutta myös vaikeuksia. Ilman perusteellista rakenneremonttia ei selvitä.
Euroopan unionin komissio antoi keskiviikkona odotetun ja toivotun ilmoituksen. Se suositteli kymmenen hakijamaan hyväksymistä EU:n jäseneksi 2004. EU on muuttumassa kertaheitolla mammuttimaiseksi yhteisöksi.
Euroopan vakauden ja rauhan puolustaja hyväksynee Kööpenhaminan huippukokouksessa joulukuussa siipiensä suojaan Viron, Latvian, Liettuan, Puolan, Tshekin, Slovakian, Unkarin, Slovenian, Maltan ja Kyproksen. Jatkossa unioni voi laajentua kolmenkymmenen maan yhteisöksi. Romania ja Bulgaria päässevät jäseniksi 2007. Myös Norja ja Islanti haikailevat Brysseliin päin. Ja ehkä Turkkikin saa joskus ihmisoikeusasiansa ja taloutensa siihen kuntoon, että jäsenyysneuvottelut voidaan aloittaa.
Uuden uljaan unionin toiminta ei ole helppoa. Hakijoiden talous on sosialismin jäljiltä kehnossa kunnossa. Muutkin ongelmat kuin taloudelliset on ratkaistava ennen jäsenyyttä. Oikeuslaitos ja hallinto ovat monissa maissa surkeassa tilassa. Lisäksi maita kalvavat korruptio sekä "häpeällinen ihmiskauppa", kuten komission puheenjohtaja Romano Prodi asian ilmaisi.
Laajentuminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Jos irlantilaiset toistamiseen hylkäävät Nizzan sopimuksen kansanäänestyksessä viikon kuluttua, mitä sitten tapahtuu? EU:lla ei näet ole vaihtoehtoa. Yksikään toinen järjestö ei samalla tavalla sulje silmiään vaikeuksilta. Se osoittaa, miten heppoisesti EU-johtajat ongelmiin yhä suhtautuvat.
Muutosta tarvitaan komission toimintatapoihin, toimielinten valtasuhteisiin ja demokratiavajeeseen. Nykyisellä organisaatiolla ei hallita 25 maan valtioliittoa.
Vihreän valon näyttö kymmenelle uudelle jäsenmaalle on tietenkin historiallinen tapahtuma. Euroopan keinotekoinen jako itään ja länteen päättyy. Unionin painoarvo kasvaa, kun yhteismarkkinoiden väkiluku nousee 450 miljoonaan.
Edessä olevia vaikeuksia ei saa vähätellä. Poliittisesti hakijamaat kelpaavat unioniin, mutta joidenkin talous on niin rempallaan, että kestää vuosikymmeniä, ennen kuin ne saavuttavat EU:n keskitason. Kun Portugali ja Espanja tulivat jäseniksi 1986, Portugalin tulotaso oli 59 ja Espanjan 73 prosenttia EU:n keskiarvosta. Virossa tulotaso 1999 oli vain 35, Latviassa 27 ja Liettuassa 28 prosenttia. Parhaalla hakijamaalla eli Slovenialla luku oli 69 ja Puolalla 36 prosenttia. Arvioiden mukaan hakijamaiden kansantuote henkeä kohden saavuttaa EU:n keskitason vain Sloveniassa vuoteen 2015 mennessä.
EU:n jäsenmaiden taloudet eriytyvät vuosikymmeniksi niin paljon, että jo yksin tämän takia markkinahäiriöistä voi tulla vakava riesa. Työvoimaa voi virrata ylen määrin nykyisiin EU-maihin. Työttömyys voi Suomessakin kasvaa, jos teollisuutta siirtyy halvan työvoiman maihin.
Talouden ohella haaveet yhteisestä poliittisesta tahdosta voivat pirstoutua. Ulkopolitiikassa eripuraisuus on lähes jokapäiväistä, olipa kysymys Lähi-idästä, Natosta tai USA:sta. Tulevaisuuskonventti ehkä pystyy päättämään, mitkä asiat kuuluvat EU:lle, kansallisvaltioille ja alueille. Sen sijaan yhteistä poliittista linjaa tuskin kyetään koskaan saavuttamaan. EU blokkiutuu ja pirstoutuu. Siitä voi jäädä pelkäksi yhteismarkkina-alueeksi.
Aikaisemmin rauhaa on Eurooppaan ostettu rahalla ja tukiaisilla. Niin tehdään nytkin, mutta pienemmin panostuksin. Unionille laajennus maksaa noin 22 miljardia euroa vuodessa. Suomen osuus siitä on noin 370 miljoonaa euroa (2,2 mrd mk) vuodessa. Summa koostuu kasvavasta EU:n budjetista, johon jokainen jäsenmaa maksaa 1,27 prosenttia kansantuotteestaan.
EU:n budjetin suurimmat menoerät ovat maatalous ja rakennepolitiikka. Budjetin rakenne muuttunee niin, että maatalouden osuutta supistetaan aluepolitiikan hyväksi eli rahaa EU:n köyhille alueille menee entistä enemmän. Se voi olla Suomen etu, sillä Itä- ja Pohjois-Suomessa on alueita, jotka jäävät tulotasoltaan EU:n keskiarvon alapuolelle.