Jalkapallon maailma on synnyttänyt paljon legendoja. Lajin suuruuden ja merkityksen todisteena käytetään usein esimerkiksi niin sanottua jalkapallosotaa, joka syttyi El Salvadorin ja Hondurasin välille MM-karsintaottelun jälkimainingeissa.
Todellisuudessa kyseessä oli poliittisista ristiriidoista kärjistynyt neljän päivän sota, johon kaksi MM-karsintaottelua antoivat korkeintaan lieviä sytykkeitä.
Tarina on kuitenkin mielettömyydessään mahtava, joten jalkapallosota on yleisesti käytössä oleva nimitys.
Yksi vastaava legenda on, että jalkapallo on elämää suurempia asia. Tai kuten Liverpoolin menestyksekäs manageri Bill Shankly totesi: "Jotkut luulevat, että jalkapallossa on kysymys elämästä ja kuolemasta. Vakuutan teille, että kysymys on paljon vakavammasta asiasta."
Joihinkin nuo sanat kolahtavat varmasti lujaa, sillä saamme aina arvokisojen aikaan lukea, kuinka eri maissa on tehty tai yritetty itsemurhia menestymättömyyden vuoksi. Esimerkiksi lauantaina maailmalle levisi uutinen, jonka mukaan useita bangladeshilaista joutui kotimaassaan sairaalahoitoon Brasilian putoamisen jälkeen, koska he olivat syöneet liikaa rauhoittavia lääkkeitä.
Brasilialaisten kansantarustossa vuoden 1950 tapahtumilla on vankka paikka. Tuolloin Brasilia hävisi kotistadionillaan Maracanálla ratkaisevan MM-ottelun ja menetti varmana pidetyn maailmanmestaruuden.
Väitetään, että tappion jälkeen katsomosta heittäytyi ihmisiä alas kuolemaan. Tarinasta riippuen kuolleita oli muutamia, kymmeniä tai satoja.
Se on totta, että Brasilian tappio aiheutti suruun vaipuneessa maassa joitain itsemurhia. Tarina vain on kasvanut vuosikymmenien varrella niin kuin tarinoilla on tapana.
Vaikka on todistettu, että ihmiset eri maissa ovat päätyneet epätoivoiseen ratkaisuun ainakin osittain jalkapallon vuoksi, todellinen kuva on -- voisiko sanoa -- kauniimpi.
Simon Kuper ja Stefan Szymanski kertovat erinomaisessa kirjassaan Why England Lose, kuinka heidän tutkimuksensa perusteella itsemurhat vähenevät aina jalkapallon arvokisojen aikaan.
Tässä tapauksessa jalkapallo pelastaa ihmishenkiä.
Kirjoittajat tutkivat 12 eri eurooppalaisen maan itsemurhatilastoja vuosien varrelta. He totesivat, että kymmenessä maassa aina kahden vuoden välein arvokisakuukausina itsemurhia tapahtui vähemmän kuin normaalisti -- monessa maassa merkittävästi vähemmän.
Kuperin ja Szymanskin avainpäätelmä on, että sosiaalinen yhteenkuuluvuus lisääntyy MM- ja EM-turnausten aikana. "Eristäytyneet ihmiset...ovat yhtäkkiä tervetulleita kansalliseen keskusteluun", kirjoittajat näkevät.
Maailman suurimassa urheilulajissa on varsinkin tänä päivänä paljon pahaa. Mutta ei niin pahaa, etteikö myös jotain hyvää ja toivetta herättävää.