Millainen paikka se Eden on nykyisin?” tiedustelivat Keski-Pohjanmaalla asuvat ystäväni, jotka pohtivat, minne suuntaisivat kesälomallaan.
Rehellinen vastaukseni oli, että en tiedä.
Edellisestä kotikaupungin kylpylävierailusta on vierähtänyt aikaa varmaan lähemmäs kymmenen vuotta. Yöpymisestä kyseisessä hotellissa on hataria muistikuvia 1990-luvun luokkaretkeltä.
Kysymys sai minut pohtimaan, kuinka hyvin ylipäätään osaisin mainostaa Oulua matkailun näkökulmasta.
Kehuin Nallikaria. Sitä, kuinka siisti se on muutaman vuoden takaisen rantaremontin jälkeen.
Sitten päätin googlettaa ja katsoa, miten matkailusivustot mainostavat kaupunkia. Pakko myöntää, että hieman yllätyin.
Yhteistyökuviot ovat tietysti pääsääntöisesti hyviä asioita, mutta on hämmentävää, että etsiessäni lapsiperheille tekemistä Oulussa, vastaan tulee hehkutusta siitä, kuinka Oulun seutu on suuri alue ja tekemistä löytyy Iso-Syötettä ja Kalajokea myöten.
Visit Oulu -sivuston ”11 syytä tehdä kesän lapsiperhereissu Oulun seudulle”-artikkeli kehottaa heti Nallikarin jälkeen vierailemaan Yli-Iin Kierikkikeskuksessa.
Kolmannella sijalla on Turkansaaren ulkomuseo, viidenneltä sijalta löytyy etukäteen varattava Kipponit Satumetsäretki Haukiputaalla, kuudennelta sijalta rantaloma Kalajoella ja seitsemänneltä sijalta eläimiin tutustuminen Limingassa.
Entä perheet, jotka luontoa säästääkseen ja autokiukuttelut välttääkseen haluaisivat tehdä junamatkan Ouluun? Eikö muka oikeasti Oulun kaupunkialueella, ydinkeskustan tuntumassa, ole juuri mitään tekemistä lapsiperheille?
Kyllä on.
Ainolan leikkipuisto ei häviä Tampereen Pikku Kakkosen leikkipuistolle. On Vauhtipuistoa, Liikennepuistoa, Tietomaata.
Se, että kolme viimeksi mainittua ei löydy nettiartikkelin listalta, vahvistaa pariakin käsitystä: 1. Money talks and bullshit walks. 2. Matkailusta saa eniten irti, kun kysyy paikallisilta vinkkejä.