Vaalirahakohussa ja siitä poikineessa avoimuuskeskustelussa on sattuneesta syystä tongittu eniten keskustapuolueen ja keskustalaisten asioita.
Mutta sattuu sitä demareillekin. Valtionyhtiöiden hallintoneuvostojen palkkiokeskustelussa nousi heti ensimmmäisellä nostolla esille se, että SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen kuittasi reilussa kahdessa vuodessa lähemmäs 14 000 euron kokouspalkkiot Neste Oilin hallintoneuvoston jäsenyydestä.
Urpilainen ehti tasan kahteen kokoukseen tuona aikana pidetyistä 12 kokouksesta. Kokouspalkkio on siis tuollaiset seitsemän tonnia per kokous. Se on yli kaksi kertaa monen keskivertodemarin kuukausipalkka. Ja vielä melkein tyhjästä.
Eri tiedotusvälineissä julki tulleet Urpilaisen selitykset kumisivat onttouttaan. Puheenjohtajalla on kiire. Hän seuraa kuulemma Neste Oilin asioita muuten. Mitenköhän se tapahtuu? Seuraamalla uutisia? Tarkkailemalla bensan hintaa tankatessa?
Urpilaisen nolo tapaus tuskin jää ainoaksi, kunhan valtionyhtiöiden hallintoneuvostojen kokouspalkkiot ja neuvostojen jäsenten osallistumisaktiivisuus tulevat julki kaikkineen. Poliitikkojen ja politiikan puolesta täytyy vain toivoa, ettei lisää vastaavia kuplia paljastu. Kansalaiset voivat vaalien alla vaikka kiukustua.
Neste Oil on varmaan tullut toimeen ilman Urpilaisen osallistumistakin hallintoneuvoston kokouksiin. Johtopäätös on yksinkertainen: mihin ihmeeseen hallintoneuvostoja enää tarvitaan?
Valtionyhtiöt ovat nykymaailmassa yhtiöitä yhtiöiden joukossa. Niiden hallintoneuvostot ovat pyhäinjäänteitä vanhasta maailmasta. Ne sietää lopettaa. Säästyisipähän edes hallintoneuvostojäsenten palkkiot.
